Viimeiset viikot Afrikassa

Doktor Järvenpää ja Mr. Rantasen viimeiset viikot Malawissa kuluivat pitkälti koulutehtävien parissa ja ankaran puurtamisen jälkeen hommat saatiin tyylikkäästi pakettiin. He tapasivat viimeisten viikkojen aikana malawilaisia tuttaviansa, jonka lisäksi he mm. kiertelivät perinteiseen tapaan vanhan kaupungin kojuja läpi. Doktor kärsi viimeisten viikkojen aikana lukuisista yleisoireista ja korkeasta kuumeesta, jonka yhteydessä hän söi kaksi lääkärin määräämää antibiootti-kuuria. Antibiootit poistivat lopulta korkean kuumeen, mutta joitakin oireita hänelle silti jäi. Malawissa edes yksityiset klinikat eivät pysty aina tarjoamaan riittäviä palveluita ja usein oireiden aiheuttaja voi jäädä hyvinkin epäselväksi, vaikka tilanne vaikuttaisikin yksinkertaiselta. Klinikoiden työntekijöiden motivaatio ei aina ole paras mahdollinen, jonka lisäksi puutteelliset tutkimuskeinot ja vähäiset resurssit eivät edesauta oikean diagnoosin löytämistä. Tosinaan koko hoito pohjautuu siihen, että kokeillaan yhtä lääkettä, jonka jälkeen valitaan toinen, jos ensimmäinen ei tuota toivottua tulosta. Näiden kokeilujen taustalla saattavat olla pelkästään potilaan kuvailemat oireet ja ehkäpä malariatesti; antibiootteja moniin vaivoihin tarjotaan heppoisin perustein. Jos potilaalla todetaan bakteereita veressä ja virtsassa, kuten Doktorin tapauksessa, niin voi olla täysin mahdotonta selvittää, minkä sortin tulehdus on kyseessä.

Päähenkilömme kärsiessä vielä antibioottien jälkeenkin lukuisista oireista, oli hän lopulta yhteydessä vakuutusyhtiönsä osoittamaan klinikkaan Suomessa, josta häntä kehotettiin siirtymään Sambian puolelle. Tämä siksi, että Doktor tiedusteli heidän mielipidettään, onko matkan keskeyttämiselle edellytykset vai uskaltaako hän matkustaa Sambiaan, jonne siirtyminen kuului miesten suunnitelmiin. Sambiasta kaksikon oli tarkoitus lentää Suomeen ja liput lennoille oli ostettu jo valmiiksi aina Lusakasta Helsinkiin. Myös Sambian terveydenhuollon taso on monin paikoin puutteellinen, mutta laadukasta hoitoa on mahdollista saada ainakin maan pääkaupungissa Lusakassa. Doktor sai oireensa pysymään lievinä tulehduskipulääkkeiden avulla ja viimeiset kuusi päivää Sambian puolella sujuivat erinomaisesti, jonka seurauksena hänen ei tarvinnut tutustua sambialaisiin lääkäriasemiin.

Miehet viettivät kolme yötä Lusakassa, jonka lisäksi he matkustivat myös Livingstonen kaupunkiin pariksi yöksi; paikka on tunnettu Victorian putouksista, joita miesten oli luonnollisesti käytävä lähempänä ihmettelemässä. He löysivät sieltä upeita maisemia ja mahtavat vesiputoukset, joista nouseva vesihöyry satoi maahan kastellen Doktorin ja Mr. Rantasen vaatteet läpimäriksi. Doktor kävi myös testaamassa Sambian ja Zimbabwen välisellä sillalla 111 metrin Benji-hypyn, joka oli myös hänen ensimmäinen benji-hyppynsä koskaan. Tämä oli varmasti hyvä lopetus Afrikan reissulle ja Doktor suositteleekin paikan päälle matkustavia rohkeasti kokeilemaan, miltä tuntuu pää edellä putoaminen korkealta sillalta.

Suomeen Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen palasivat 6.6.2014 reilu kolme kuukautta lähtönsä jälkeen. Tavarat olivat jääneet matkalle eivätkä ne saapuneet paluupäivänä Suomeen, mutta ne toimitettiin suoraan Joensuun lentokentälle 7.6.2014, josta kamppeet luonnollisesti noudettiin.

Toivottavasti tekstien pohjalta muodostuu edes jonkinlainen yleiskuva reissun luonteesta ja sen tapahtumista. Kiitos kaikille niille, jotka lukivat tätä blogia!

Road Trip

Tiistaina aamupäivällä Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen alkoivat valmistella lähtöänsä Blantyren kaupunkiin. He pakkasivat mukaansa kaiken tarpeellisen ja jättivät osan tavaroista koululle lukkojen taakse säilöön. Asuntonsa he tyhjensivät ennen lähtöänsä lähes kokonaan, että sinne jäisi mahdollisimman vähän irtaimistoa mahdollisten murtomiesten harmiksi. Maanantaina Doktor ei ollut enää kärsinyt kuumeesta, joten miehet uskalsivat lähteä tiistaina matkaan levollisin mielin. He olivat lainanneet sunnuntaina rahaa vastaan tutun tutulta vuoden -91 Toyotan, jonka takabaksiin he heittivät täyteen pakatut reppunsa; tämän jälkeen Doktor hyppäsi rattiin ja ajomatka Blantyreen sai alkaa.

Perille Blantyreen he pääsivät auringonlaskun aikaan ja matkan pituus oli alle 400km. Tiet olivat jokseenkin hyväkuntoisia, mutta tarjolla oli myös huonompaa hiekkapätkää ja reikäistä asfalttia. Vasemmanpuoleinen liikenne vaati alkuun normaalia enemmän keskittymistä, mutta melko nopeasti Doktorin silmät ja motoriikka alkoivat tottua tähän nurinkuriseen meininkiin. Välillä hän löysi itsensä väärältä kaistalta ja varsinkin risteyksissä piti miettiä, miten ne oikein klaarataan. Liikenneympyrät vastapäivään, vaihdekeppi vasemmalla ja vilkunkytkin oikealla tulivat kuitenkin melko nopeasti haltuun, mutta toki välillä pyyhkijät lähtivät päälle vilkkujen sijaan ja sitä rataa. Majapaikan löytäminen tuotti ensin ongelmia ja kaikkialla tuntui olevan täyttä, kunnes Blantyre Lodgesta löytyi lopulta vapaa huone miesten käyttöön.

Blantyressä Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen viettivät kaksi yötä; siellä he tutustuivat paikalliseen torimeininkiin ja keskustan alueeseen. Keskiviikkona heidän autostaan puhkesi kaksi rengasta, joiden tilalle hankittiin pari uutta vastaavaa. Miesten tarkoituksena oli mennä Malawin ainoaan elokuvateatteriin katsomaan joku tiukka filmi, mutta heidän harmikseen leffateatteri oli ollut suljettuna vuodenvaihteesta lähtien. Kyseinen elokuvateatteri oli rakennettu maan alle parkkihallin yhteyteen, joten autollakin olisi päässyt kätevästi ovelle asti. Blantyren kaupunki on hieman Lilongwea modernimpi ja sen keskusta on korkeammaksi rakennettu, mutta mistään metropolista ei kuitenkaan voida puhua. Lisäksi Blantyre on Malawin hallinnollinen keskus ja kaupunki on maassa asuvien liikemiesten suosiossa; kohteesta löytyi myös hyvää pizzaa ja Kentucky Fried Chicken, jonka safkat Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen kävivät luonnollisesti testaamassa.

Torstaina Doktor ja Mr. Rantanen ajelivat Monkey Bayhyn, joka sijaitsee Malawijärven rannalla. Siellä he yöpyivät Venice Beach Backpacker Lodgessa, jossa oli todella rauhallista; he saivat nauttia hiljaisuudesta ja upeasta järvimaisemasta, eikä paikan päältä löytynyt muita yöpyjiä. Perjantaina matka jatkui Cape Macleariin heti sen jälkeen, kun kolmas puhjennut rengas oli saatu paikattua. Lisäksi autoa jouduttiin perinteiseen tapaan työntelemään käyntiin ja kävi pikkuhiljaa selväksi, että auton omistaja oli kusettanut miehiä kertoessaan renkaidensa olevan kuin uudet. Rengasrikkojen takia Doktor ja Mr. Rantanen skippasivat kokonaan reittisuunnitelmaansa kuuluvan Mulanjen kylän, jonka lähistöltä löytyy mm. Malawin korkein, aina yli kolmeen kilometriin asti nouseva Mt. Mulanjen huippu.

Miesten viikonloppu vierähti Cape Maclearissa hyvän ruoan, virvokkeiden ja järvimaiseman äärellä rentoutuessa. Paikan päällä uitiin, otettiin aurinkoa ja tutustuttiin muihin lomailijoihin sekä paikallisiin ihmisiin. Sunnuntaina Doktor ja Mr. Rantanen ajelivat takaisin Lilongween ja matkan saldona oli kaksi rengasrikkoa ja auton työntämistä. Näiden takia reissu hieman venähti ja perille Kamuzu College of Nursingin hostellille äijät pääsivät vasta pimeän jo laskeuduttua. Ajomatkaa viikon aikana kertyi kaiken kaikkiaan noin tuhat kilometriä, jonka yhteydessä ostettiin kolme uutta rengasta ja paikattiin kahta vanhaa.

Maanantaina he tapasivat auton omistajan, joka oli sanojensa mukaan pahoillansa renkaiden huonosta kunnosta; ei kuitenkaan niin pahoillaan, että olisi ollut halukas hyvittämään mitään takaisin Doktorille ja Mr. Rantaselle. Omistaja oli kertomansa mukaan jo käyttänyt kaikki Doktorin ja Mr. Rantasen etukäteen toimittamat rahat, jonka seurauksena miehet käskivät myymään uudet ostamansa renkaat pois ja toimittamaan niistä saadut tuotot sitten itsellensä. Miesten kärsimä taloudellinen tappio oli minimaalinen, mutta tästä huolimatta he halusivat pitää puolensa; vilpillinen meininki on Malawissa valitettavan yleistä, eikä kyseiselle toiminnalle tule antaa hyväksyntää. Paras tapa on on olla antamatta liikaa siimaa, kun huomaa tai epäilee joutuneensa vedätyksen kohteeksi.

Kaksi hyttystä yhdellä iskulla

Torstaina miehet jatkoivat kotikäyntejä ikäihmisten luokse Kawalen terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä. Saman päivän aikana he sopivat yhdessä opettajansa ja terveyskeskuksessa työskentelevän terveydenvalvojan kanssa, että perjantaina he menevät Area23:lle koulun järjestämällä kyydityksellä. Kyyti koululta järjestyi, mutta miespuolinen terveydenvalvoja, jonka oli tarkoitus lähteä alueelle heidän mukanaan, ei ollutkaan saapunut töihin. Miehet eivät enää jatkaneet kotikäyntejä, koska terveyskeskuksella työskenteli kyseisenä päivänä vain yksi sairaanhoitaja eikä yhtäkään terveydenvalvojaa, jonka seurauksena paikan päällä ei ollut ketään heitä ohjeistamassa. Kotikäynnit ikääntyneiden luokse ovat Malawissa melko haastavia, jos mukana ei ole henkilöä, joka puhuu sekä englantia että chichewaa; suurin osa malawilaisista ikäihmisistä ei hallitse englannin kieltä, joten kommunikaatio voi olla hankalaa.

Koko viikon ajan Doktor oli kärsinyt lukuisista yleisoireista, joihin kuuluivat mm. päänsärky, väsymys ja yleinen jaksamattomuus. Perjantaina hänelle alkoi nousta kuume, joten iltapäivän puolella päähenkilömme oli lähdettävä klinikalle lääkärin tutkittavaksi. Paikan päällä otettiin verikokeita ja Doktor jäi odottelemaan vastauksia, jotka saatuaan hän tapasi lekurin uudelleen; oireiden aiheuttajiksi paljastuivat malaria ja jokin bakteeriperäinen infektio. Lääkäri määräsi Doktorille kolmen päivän kuurin Lonart-nimisiä tabletteja malarian kukistamiseen, jonka lisäksi hänen mukaansa tarttui myös pidempi antibioottikuuri bakteeriperäisen infektion selättämiseksi. Myös kipulääkitystä kehotettiin käyttämään aamuin illoin kuumeen ja muun oireiston lievittämiseksi.

Perjantai-illan lähestyessä Doktorin ruumiinlämpö kohosi entisestään, jonka lisäksi hän kärsi vilunväreistä, vatsaoireista, päänsärystä ja kolotuksesta. Perinteinen Burana toimi oireisiin aluksi hyvin, mutta lauantaina hänen tilansa alkoi mennä huonommaksi ja kuume ei talttunut täysin edes särkylääkkeillä; hänen ruumiinlämpönsä nousi hetkittäin lähelle neljääkymmentä, jolloin hän otti luonnollisesti lisää Buranaa.

Malaria aiheuttaa voimakkaita kuumekohtauksia ja sille on tyypillistä kuumeen nopea nouseminen ja laskeminen vuorotellen. Kuumeen noustessa tartunnan saanut kärsii voimakkaista vilunväristyksistä, kun taas kuumeen laskiessa hikoilu voi olla erittäin runsasta. Malarialoinen siirtyy hyttysestä ihmisen verenkiertoon, kun hyttynen imee ihon läpi verta. Sen jälkeen loinen kulkeutuu maksaan ja lisääntyy siellä jakautumalla. Tämän seurauksena osa jakautuneista loissoluista siirtyy verenkiertoon, jossa ne kiinnittyvät punasoluihin; säännöllisin väliajoin loiset poistuvat punasoluista tunkeutuakseen toisiin soluihin vapauttaen samalla aineenvaihduntatuotteita, jotka aiheuttavat tartunnan saaneelle rajuja kuumekohtauksia. Tämä sykli toistuu kerta toisensa samaa kaavaa noudattaen ja sen kesto on lähes täysin vakio.

Viimeistään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Doktor sai tuntea, miksi tätä loistautia kutsutaan malariaksi, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa horkkaa. Hän heräsi keskellä yötä rajuihin vilunväristyksiin kuumeen noustessa korkeaksi, jonka lisäksi hänen oli juostava toilettiin vatsaoireiden saattelemana. Hänen yöllistä heräämistä varjostivat myös huimaus, heikotus ja kiihtynyt syketaajuus sekä voimattomuus. WC-reissun jälkeen hän otti lisää Buranaa ja koitti juoda reiluhkon määrän vettä, joka pahoinvoinnin seurauksena oli lähellä nousta takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Jäätävä horkka pakotti Doktorin kampeamaan syvälle makuupussiinsa ja ottamaan päällensä vielä ylimääräisen lakanan lämpöä tuomaan; arvaahan sen, että seuraavaksi mies heräsi aamuyöstä siihen, kun sänky ja koko äijä olivat siinä kunnossa, että vastaavaa jälkeä saa aikaiseksi vain nukkuessaan vesisateessa taivasalla.

Viimeinen työviikko

Viime viikonloppuna Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen pysyivät Lilongwessa, koska he halusivat säästellä voimavarojaan tulevaa työviikkoa varten. Lauantaina Doktor teki päiväreissun Kawaleen, joka on Lilongwen esikaupunkialuetta. Liikkuessaan yksin tällä osittain slummiutuneella Kawalen alueella, sai Doktor paljon huomiota osakseen paikallisilta ihmisiltä. Hän kikkaili muun muassa paikallisen ala-asteen kulmilla, jossa hän tutustui erääseen taloustieteen opiskelijaan; tämä kyseinen kaveri vietti päivän esitellen Doktorille erilaisia mestoja, joihin kuului mm. hänen oma asuntonsa, jalkapallostadion, ja urheiluopisto. Kawalen alueen lapset olivat erittäin kiinnostuneita tästä suomalaisesta matkamiehestä ja he ihailivat moneen otteeseen hänen lyhyeksi leikattua tukkaansa; skidit olivat täysin varmoja siitä, että Doktorin täytyi olla sotilas ja työskennellä jonkin armeijan leivissä.

Doktor ja hänen paikallinen oppaansa pistäytyivät päivän aikana myös hökkelityyppisessä lähiöbaarissa, josta Doktor palasi uuden ystävänsä kanssa erikoisreittejä pitkin Kamuzu School of Nursingin kulmille juuri ennen auringonlaskua. Ennen tätä Doktor ja hänen uusi ystävänsä kohtasivat päiväretken aikana humaltuneen ja kannabispäihtyneen nuorisojoukon, jonka jäsenet vaativat Doktoria luovuttamaan omaisuutensa yleishyödyllisempään käyttöön. Onneksi päähenkilömme erinomaiset diplomatiantaidot ja puhumisenlahjat toimivat ja pienten neuvotteluiden jälkeen hänet jätettiin rauhaan tuhat kwachaa, eli kaksi euroa ja neljä savuketta köyhempänä. Tämän jälkeen kyseinen gangstaposse alkoi riidellä keskenään, koska kaikki porukan jäsenet eivät olleet tyytyväisiä siihen, että Black Jesus-nimeä kantanut nuorimies otti lahjuksia vastaan Babylonilta. Tässä vaiheessa Doktor ja hänen kaverinsa katsoivat parhaaksi poistua paikalta vähin äänin, jonka jälkeen päivä jatkuikin rauhallisesti ja ongelmitta aina nukkumaanmenoon asti. Edellä kuvattu tilanne muistuttaa siitä, ettei tällaisissa paikoissa liikkuessaan kannata kantaa sellaista mukanaan, mistä ei ole tosipaikan tullen valmis luopumaan. On kuitenkin hyvä pitää taskuissaan pieniä määriä rahaa ja tupakkaa, koska roistot ovat yleensä varsin pieneen tyytyväisiä. Tyhjä saalis taas voi hermostuttaa pitkäkyntisen ja tarkoitushan on, ettei kenellekään jää paha mieli. Lisäksi välikohtauksissa on tärkeää säilyttää itsevarma ote, kunnioittaa toista kaikesta huolimatta ja välttää leikkimästä supersankaria, vaikka Marvelin sarjakuvia olisi joskus lukenutkin.

Sunnuntaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen suunnistivat Crossroads-nimisen liikekeskuksen lähellä sijaitsevan hotellin uima-altaille viettämään aurinkoista päivää kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Siellä he rentoutuivat, uivat ja nauttivat kauniista päivästä virvokkeiden lomassa. Hotellilta löytyi myös sauna, jota miehet tietenkin halusivat kokeilla; onhan se jonkinlainen extreme-elämys mennä saunaan Afrikassa. Malawilaiset ystävät eivät saunomisesta innostuneet, mutta he seurasivat sivusta huvittuneina punanahkaisia suomalaismiehiä, jotka palasivat altaille miedohkojen löylyjen jälkeen. Heidän oli ilmeisesti melko vaikea käsittää, miten joku tervepäinen ihminen haluaa vapaaehtoisesti istua kuumassa huoneessa, jossa on kaiken lisäksi pimeää ja ahdasta.

Maanantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen siirtyivät työskentelemään Kawalen terveyskeskukseen. He tekivät kotikäyntejä ikääntyneiden ihmisten luokse terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä, jonka lisäksi he tapasivat terveyskeskuksen päivystykseen saapuvia asiakkaita. Loppupäivän aikana he antoivat rokotteita lapsille, koska katsoivat parhaaksi käyttää ylimääräisen ajan hyödyllisesti silloin, kun kaikki ikäihmiset olivat saaneet tarvitsemansa.

Tiistaina ja keskiviikkona he jatkoivat kotikäyntejä ikääntyneiden luokse, jonka yhteydessä he haastattelivat näitä elämää nähneitä vanhan liiton konkareita. Yleinen linja on melko lailla se, että vanhukset Malawissa ovat todella köyhiä eikä valtio maksa heille eläkettä. Tämän seurauksena heillä ei ole riittävästi rahaa ruokaan tai lääkkeisiin, jonka lisäksi he eivät saa riittävästi apua arjessa pärjäämiseen. Jos heidän läheisensä eivät kykene auttamaan heitä jokapäiväisten kulujen kattamisessa, saattaa heidän taloudellinen asemansa olla todella kurja. Myös heidän lähipiirissään olevat ovat tyypillisesti vähävaraisia, eikä kirkkokaan yleensä pysty tarjoamaan heille taloudellista tukea. Tästä huolimatta monet näistä miesten tapaamista ikäihmisistä olivat yli 90-vuotiaita ja he viettivät aktiivista elämää ilman säännöllistä lääkitystä. Tätä selittänee osittain se, että tähän ikään selviytyneillä malawilaisilla täytyy olla hyvä geneettinen perimä, mutta suuri merkitys on varmasti myös kekseliäisyydellä ja elämänasenteella. Aktiivisuuden säilyttäminen läpi elämän tuntuu olevan yhteinen nimittäjä näiden ihmisten välillä, joten siinä varmaankin se tyypillisin pitkän iän salaisuus. Lisäksi myös hyvät ja toimivat ihmissuhteet ovat merkittävässä roolissa ja parhaimmillaan malawilainen talous on näitä molempia tupaten täynnä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki gerontologisen hoitoyön harjoittelun tunnit alkavat vihdoinkin olla paketissa, jonka seurauksena ahkerat vaihto-opiskelijamme pääsevät vihdoinkin ottamaan rennommin. Töitä on tiedossa vielä perjantaihin asti, jonka jälkeen jätkät vuokraavat auton ja lähtevät pidemmälle reissulle kohti Blantyren kaupunkia.

Kirurginen osasto 1A

Maanantaista lähtien Dr. Järvenpää ja Mr. Rantanen työskentelivät Kamuzun keskussairaalan kirurgisella osastolla 1A. Kaikki yksikön potilaat olivat miehiä, joista suurin osa oli verrattain nuoria. Malawilaisten suuhygienia ei ole samalla tasolla kuin mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu, jonka lisäksi julkiset hampaidenhuoltopalvelut ovat puutteellisia; tämä näkyi kirurgisella osastolla lukuisina suu- ja hammasinfektioina. Turvonneiden naamojen näkeminen auttoi Doktoria ymmärtämään, miksi Suomessa halutaan pitää hyvää huolta kansalaisten purukalustoista; suun tulehdukset ovat erittäin kivuliaita, niiden ennaltaehkäisy on kustannustehokasta ja hoitamatta jättäminen voi johtaa yleisinfektioihin eli sepsiksiin. Sepsis taas voi johtaa verenmyrkytykseen eli bakteremiaan, jossa verenkiertoon pääsee bakteereita tulehtuneista kudoksista; tila aiheuttaa tyypillisesti potilaan kuoleman ilman antibioottihoidon aloittamista.

Osastolla tavattiin myös albiinoita ja näiden henkilöiden elimistö ei pysty tuottamaan normaalisti melaniinia; albinismi aiheuttaa pigmenttihäiriöitä ja erilaisia silmäsairauksia. Melaniinin puutteesta kärsivät ihmiset ovat vaaleaihoisia, vaaleahiuksisia ja usein sini- tai punasilmäisiä. Eteläisessä Afrikassa albiinoiden esiintyvyys on suurempi kuin missään muualla maailmassa; he palavat herkästi auringossa ja ovat alttiita lukuisille iholla esiintyville sairauksille, kuten melanoomalle.

Erilaiset palovammat näkyivät osaston arjessa ja Doktorin mieleen painui tapaus, jossa miehen päälle oli heitetty happoa. Tästä syntyneet palovammat olivat sen verran vakavat, että hermokudoksen vaurioiden vuoksi potilas ei tuntenut kipua edes haavojen puhdistuksen yhteydessä. Palovammat olivat syntyneet noin kuukausi sitten ja mies odotti pääsyä operaatioon, jonka tarkoituksena oli siirtää ihoa kehon muista osista palovamma-alueelle.

Kirurgiset potilaat Malawissa kärsivät haava- ja leikkausalueiden infektioista, joka johtuu huonosta hygieniatasosta ja steriilien välineiden puutteesta. Aseptiikan ongelmien vuoksi potilaille annetaan valtavia määriä antibiootteja, koska infektioriski leikkauksien ja tapaturmien yhteydessä on suuri. Tämä on perusteltua, mutta ei kovin kustannustehokasta, sillä infektioiden tehokkaampi ennaltaehkäisy lyhentäisi potilaiden sairaalassaoloaikoja aiheuttaen säästöjä, jonka lisäksi antibioottiprofylaksioihin ei kuluisi niin paljon rahaa. Antibioottiprofylaksialla tarkoitetaan ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa ja Malawissa antibiooteilla paikataan monesti ongelmia aseptisiin työskentelytapoihin liittyen. Antibioottiprofylaksia on yleisesti käytössä Suomessakin, mutta sen turhaa käyttöä pyritään välttämään. On hyvä myös muistaa, että pidemmällä juoksulla mikrobit voivat tulla vastustuskykyisiksi antibiooteille, jos niitä käytetään liikaa, eikä niiden turha käyttö tämän takia ole suotavaa. Resistenttien bakteerikantojen kehittyminen luo jatkuvuutta lääketeollisuudelle, kun markkinoille tarvitaan uusia lääkevalmisteita; muita hyviä puolia tästä on vaikea löytää.

Dr. Järvenpää ja Mr. Rantanen näkivät osastolla myös pitkälle edenneitä kasvaimia ja liikenneonnettomuuksien uhreja; tämän lisäksi he kohtasivat henkilöitä, jotka kärsivät erilaisista vatsan ja suoliston ongelmista. Miehille kerrottiin, että Malawissa voi törmätä potilaisiin, jotka ovat joutuneet krokotiilien kovaan käsittelyyn: tyypilliset uhrit ovat kalastajia. Lisäksi myös käärmeiden ja hämähäkkien puremat sekä skorpionien pistot voivat joskus vaatia sairaalahoitoa, mutta kerrotun mukaan kuitenkin harvemmin; poikkeuksena ovat tietenkin allergiset potilaat ja pistot/puremat suun tai kaulan alueella.

Tässä vaiheessa Malawin työharjoittelujaksoa Doktor Järvenpää on saanut paljon uutta tietoa pediatristen ja geriatristen potilaiden hoitotyöstä, jonka lisäksi hän on päässyt kehittämään monipuolisesti myös lukuisia muita taitoja hoitotyön saralla; näitä ovat mm. potilaan katetrointi, kanylointi, laskimoverinäytteenotto, haavansidonta, haavanhoito, trakeostomiapotilaan hoito ja nenämahaletkun laitto. Hän on saanut harjoitusta lääkkeenannosta lihakseen ja laskimoon, jonka lisäksi hän on kehittynyt nestehoidon toteuttajana. Uutta informaatiota hänelle on kertynyt erilaisista verivalmisteista ja erilaisten lääkeaineiden sekoittamisesta ennen injektionantoa. Miesten viimeinen työharjoittelujakso Malawissa alkaa ensi perjantaina Community Nursing Departmentissa, jonka aikana suomalaiskaksikko pääsee tutustumaan hoitotyöhön syrjäseuduilla ja esikaupunkialueen ulkopuolella.

Social Weekend

Tiistaista perjantaihin miehet jatkoivat työntekoa sisätautien osastolla tutun kaavan mukaisesti. He hoitivat viikon aikana mm. syöpäsairauksista kärsiviä potilaita, jonka lisäksi he tutustuivat myös palliatiivisen hoidon toteutukseen. Lisäksi he osallistuivat mm. kouristelevan potilaan hoitoon ja he saivat uutta tietoa diabeteksen hoitoon liittyvistä ongelmista Malawissa. Viikko pyörähti pitkälti edellisessä postauksessa mainittujen teemojen ympärillä, jonka lisäksi Doktor Järvenpää osallistui perjantaina myös vainajan laittoon, kun hänen työvuoronsa aikana menehtyi yksi osaston potilaista. Tämän johdosta hän oli läsnä omaisten surutyössä, jonka yhteydessä myös sairaalan ruumishuone tuli hänelle tutuksi.

Viikon aikana kävi ilmi, että potilaiden tila ei välttämättä ole kovin mutkikas, mutta keinot hoitaa heitä ovat usein rajalliset esimerkiksi hoitovälineiden, tutkimuskeinojen ja lääkkeiden niukkuuden vuoksi. Esimerkiksi potilaan katetroimisen yhteydessä oli työn ja tuskan takana saada osastolle steriilit käsineet, joten tällaisiin rutiinitoimenpiteisiin voi liittyä monesti kohonnut infektioriski; usein henkilökunnalla on ajantasaista tietoa siitä, kuinka potilaita tulisi hoitaa, mutta resurssit ovat niukat ja tämän takia hoidon laatu voi olla puutteellinen. Työviikon iloisiin tapahtumiin kuului esimerkiksi hetki, jolloin yleislääketieteen osastolle eksynyt psykiatrinen potilas tuli yllättäen hoitajien kansliaan ja muiskautti suudelman Mr. Rantasen poskelle.

Viikonloppuna Mr. Rantanen matkusti Dedzaan Doktorin jäädessä hengailemaan koululle paikallisten opiskelijoiden seurassa. Viikonloppuna Kamuzu College of Nursingin opiskelijat juhlivat ja pitivät hauskaa, sillä vuorossa oli kerran vuodessa koululla järjestettävä Social Weekend-niminen tapahtuma. Ihmiset tanssivat, joivat ja viettivät aikaa toistensa seurassa DJ:n soittaessa musiikkia läpi yön. Lauantaina paikalliset rap-, rnb- ja reggaeartistit valloittivat lavan, jonka lisäksi Doktor ”avioitui” päivän aikana paikallisen opiskelijatytön kanssa. Mock Wedding on jokavuotinen perinne ja tänä vuonna Doktor sai kunnian olla sulhasena näissä jäljitellyissä häissä. Leikkimielisyydestä huolimatta koko kaava vedettiin alusta loppuun oikeiden häiden tapaan ja kaikki osallistuivat juttuun vähintään yhtä tosissaan kuin oikeissa häissäkin. Väkeä oli paikalla paljon ja tunnelma oli niin aito, että Doktor oli hetkittäin jopa huolissaan, onko kyse sittenkään teeskentelystä, vai oliko tämä sittenkin totisinta totta?

Yleislääketiedettä

Tiistaina Joensuun eliittijoukot iskivät suoraan Kamuzu Central Hospitalin ylimpään kerrokseen. He löysivät sieltä yleislääketieteellisen osaston, jossa potilaiden hoidon tarve koostui pääpiirteittäin seuraavista teemoista: HIV/Aids, malaria, tuberkuloosi, pneumonia, meningiitti, epilepsia, munuaissairaudet ja erilaiset infektiot. Miehet aloittivat työskentelyn naistenosaston puolella, jossa potilaiden ikä oli noin 14–15:sta vuodesta ylöspäin hieman yli 70 ikävuoteen asti. Silmiinpistävää oli se, että osaston potilaat olivat verrattain nuoria ja oikeastaan vain yhtä osaston potilaista voitaisiin sanoa ikääntyneeksi. Potilaita yleislääketieteellisen naistenosaston puolella oli kaikkiaan viitisen kymmentä ja suurin osa heistä oli terveydentilaltaan huonossa kunnossa. Osaston varustetasossa oli Doktorin mielestä parantamisen varaa ja tavanomaisia hoitotarvikkeitakin oli tarjolla vain niukasti; tämän lisäksi lääkkeitä ei kerrotun mukaan ole aina tarpeeksi saatavilla.

Tällä viikolla Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen jatkavat siis gerontologisen hoitotyön harjoitteluaan, joten he yrittävät löytää osastolta mahdollisimman monta ikääntynyttä potilasta. Tehtävä vaikuttaa hieman haasteelliselta, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta; pääsiväthän he osallistumaan jo yhden ikäihmisen hoitoon heti ensimmäisenä päivänä.

Viimeinen päivä lastenosastolla

Perjantaina ja sunnuntaina Doktor Järvenpään ja Mr. Rantasen työpäivät kuluivat pitkälti lastenosaston toimenpidehuoneessa. Siellä miehet treenasivat laskimoyhteyden avaamista ja viimeistään sunnuntaina kanyylit alkoivat löytää oikean paikkansa kovan harjoittelun tuloksena. Lisäksi he toteuttivat lapsipotilaiden suonensisäistä lääkehoitoa ja kokemusta karttui myös lääkkeenannosta lihakseen. Sunnuntaina oli miesten viimeinen työpäivä lastenosastolla ja he jakoivat tämän kunniaksi lapsille Suomesta tuomiaan leluja ja mitaleita hyvitykseksi siitä mielipahasta, jonka he aiheuttivat tökkimisillään. Hoitohenkilökunnan käyttöön miehet jättivät lähtiessään muutaman paketillisen vinyylikäsineitä, käsidesejä sekä muita tavanomaisia hoitotarvikkeita. Tämä kolmen viikon jakso lastenosastolla oli erittäin opettavainen ja varmaa on, että tästä ajasta on kummallakin paljon kotona kerrottavaa.

Doktorin flunssa- ja loislääkekuuri alkoi sunnuntai-iltana olla loppusuoralla ja jäljellä oli enää muutama Metronidazole-tabletti maanantai-aamuksi. Edellisessä postauksessa mainittujen Coldmel-nimisten tablettien vaikuttavaksi aineeksi paljastui chlorphenamine-niminen antihistamiini ja tämä tieto saatiin kalasteltua paikallisilta sairaanhoitajilta; kyseinen aine tunnetaan myös nimellä piriton. Lääkekuurien aikana Doktor koki väsymystä, huimausta ja epämääräisiä olotiloja sekä vatsaoireita, mutta työkyky hänellä säilyi kohtalaisen hyvänä näistä pienistä sivuoireista huolimatta. Lauantai-iltana kaverukset kävivät katsastamassa pari Lilongwen yökerhoa, jonka yhteydessä Doktor leikkautti tukkansa perinteiseen tapaan intialaisessa parturissa noin kolmen euron hintaan. Maanantaina sankarimme aikovat huilia pyhäpäivän kunniaksi, jonka yhteydessä he valmistautuvat tiistaina jatkuvaan gerontologisen hoitotyön harjoitteluun. Mikäli asiat rullaavat käsikirjoituksen mukaan, niin he löytävät itsensä silloin Kamuzu Central Hospitalin yleislääketieteelliseltä osastolta.

Lastenosaston toimenpidehuone

Pilleripusseja

Tiistai-aamuna Doktor ei ollut parhaimmassa iskussa, mutta hän lähti tästä huolimatta sairaalalle töihin. Erilaiset vatsaoireet, flunssainen olo ja lihassäryt vaivasivat miestä aamupäivän ajan, jonka seurauksena hän palasi lounastauon jälkeen asunnollensa lepäämään. Päivän edetessä hänen ruumiinlämpönsä alkoi kohota ja hänellä ilmeni myös viiltävää päänsärkyä. Nämä edellä mainitut yleisoireet ja kohonnut kuume saivat matkalaisemme epäilemään, että oireiden aiheuttaja voisi olla malaria. Tämän seurauksena Mr. Rantanen tarkasti kollegansa mahdollisen tartunnan varalta, mutta malariapikatestin tulos osoittautui kuitenkin negatiiviseksi. Doktor päätti seurata voinnin kehittymistä seuraavaan aamuun asti ja keskiviikkona hän marssi heti herättyään opiskelijaterveydenhuoltoon lievähkön vatsakivun ja toispuolisen päänsäryn saattelemana. Hän tapasi Dr. Livingstone Memorial Clinicin vastaanotolla sairaanhoitajan ja lääkärin, jonka jälkeen hänestä otettiin muutamia verikokeita. Laboratoriotuloksien valmistuttua Doktor tapasi lekurin uudestaan, mutta mitään akuuttia infektiota ei tutkimuksissa tullut ilmi. Tämä niukkapuheinen lääkäri määräsi Doktorille neljää eri lääkettä, joista Metronidazole ja Albendazole loisten ja matojen karkottamiseen sekä perinteinen tulehduskipulääke särkyyn ja lämpöilyyn. Neljäs lääke, jonka Doktor sai vastaanotolta matkaansa, oli jonkinlainen flunssalääke; näiden Coldmel-nimisten pillereiden funktio ei sankarillemme sen tarkemmin selvinnyt eikä edes Internet tarjonnut hänelle kyseisistä napeista minkäänlaista informaatiota. Lääkkeet pakattiin klinikalla Minigrip-pusseihin, joten pakkausseloste puuttui eikä vaikuttavan aineen nimeä ollut enää jälkikäteen mahdollista selvittää. "Ehkä joku paikallinen tietää, miten tämän kyseisen substanssin tulisi vaikuttaa, mutta eiköhän tuo selviä kokeilemallakin", pähkäili Doktor.

Klinikalta lähdettyään Doktor tuumasi, että tämä lääkärin määräämä lääkekuuri loiseläinten häätämiseksi saattaa olla paikallaan, sillä olihan hän reissun aikana nauttinut useita kertoja mm. seuraavia varoituslistalla olevia elintarvikkeita: punaista kanan- ja naudanlihaa, pesemättömiä/kuorimattomia hedelmiä, salaattia, salaatinkastikkeita, hanavettä, jääpaloja, majoneesia ja muita vastaavia herkkuja. Lisäksi – muutama viikko takaperin – bilhartsiaa pelkäämätön sankarimme nieli litratolkulla vettä Malawijärvellä uidessaan, koska hänen turpansa ei pysynyt kiinni edes sukeltamisen aikana. Paikalliseen tapaan Doktor on reissun aikana myös opetellut syömään sormillaan, joka ei välttämättä kaikissa tilanteissa vaihtelevan hygieniatason takia ole järkevää. Sormilla syöminen on kuitenkin siistiä; lisäksi sillä saa suurta kunnioitusta ja ihailua paikallisilta ihmisiltä. Malawissa voi törmätä tilanteeseen, jossa tuntematon henkilö pyytää syömään kanssaan samalta lautaselta esimerkiksi linja-autossa tai julkisella paikalla; on epäkohteliasta kieltäytyä ja kaiken lisäksi tästä yhteisestä ruokailuhetkestä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne on kokemisen arvoinen asia. Allekirjoittanut ei kuitenkaan suosittele edellä mainittuja asioita kenenkään testattaviksi, sillä terveysuhkat ovat todellisia ja joissakin tapauksissa jopa henkeä uhkaavia. Mainittakoon kuitenkin vielä, että Doktorin terveydentila verikokeiden valossa oli erinomainen ja lääkekuuri loistartunnan varalta aloitettiin varmuuden vuoksi. Jatkossa hän aikoo kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ruokailutottumuksiinsa ja lotrata käsidesiä näppeihinsä entistäkin useammin.

Illan saapuessa tarinamme päähenkilö koki vointinsa jo melko hyväksi eikä kuumekaan kiusannut häntä koko päivän aikana. Hän päätti, että palaa takaisin keskussairaalalle torstai-aamuna, mikäli yö sujuu ongelmitta ja olo aamulla on moitteeton. Perjantaina olisi tiedossa pyhäpäivä, mutta alustavan suunnitelman mukaan ahkerat opiskelijamme aikovat suunnistaa sairaalalle silloinkin. Tämä suunnitelma aiheutti suurta hämmennystä paikallisten opiskelijoiden keskuudessa, sillä heidän oli lähes mahdotonta käsittää, miksi joku menisi vapaaehtoisesti pyhänä töihin.

Matka Liwonden kansallispuistoon

Torstaina sankarimme siirtyivät työskentelemään lasten teho-osastolle, jossa potilaat tarvitsivat jatkuvaa seurantaa ja aktiivista hoitoa. Doktor Järvenpää tarkkaili päivän aikana yksikön potilaiden vitaalielintoimintoja, jonka lisäksi hän pääsi muun muassa ventiloimaan lapsipotilaita. Ventiloiminen tarkoittaa sitä, että potilaan keuhkoja ”tuuletetaan” keinotekoisesti siihen tarkoitetulla välineistöllä, kun potilaan kyky hengittää itsenäisesti on alentunut tai kokonaan poissa. Doktor toteutti myös potilaiden lääke- ja nestehoitoa osastolla työskentelevien sairaanhoitajien ohjaamana, jonka lisäksi hän keräsi näytteitä potilaiden kapillaariverestä; käytännössä tämä tarkoittaa verinäytteiden ottamista niistä suonista, jotka yhdistävät valtimot ja laskimot toisiinsa. Perjantaina miekkoset jatkoivat työskentelyä lasten teholla lounastaukoon asti, jonka jälkeen he löivät hanskat naulaan ja suunnistivat kohti vanhan kaupungin linja-autoasemaa. Perille päästyään he hyppäsivät minibussiin, jolla he matkustivat Liwondessa sijaitsevaan kansallispuistoon viikonlopun viettoon.

Matka Liwondeen kesti neljästä viiteen tuntiin ja miehet saapuivat majapaikkaansa Liwonde Safari Camppiin joskus yhdeksän tienoilla, jolloin oli jo aivan pimeää. Perjantai-iltana Doktor ja Mr. Rantanen rentoutuivat pienessä safaribaarissa ja he kuuntelivat virtahepojen möyryämisestä syntyviä ääniä ennen nukkumaanmenoa. Paikan päällä oli puinen dekki Safari Campin laitamilla, josta kaverukset onnistuivat näkemään yhden virtahevon taskulampun valossa kuun paistaessa komeasti taivaalla.

Lauantaina miehet nousivat kuudelta ylös ja nauttivat aamupalan, jonka jälkeen he lähtivät safariauton kyydissä tutustumaan kansallispuiston eläin- ja kasvikuntaan. He näkivät mm. elefantteja, pahkasikoja, antilooppeja ja paviaaneja sekä joitakin hyönteisiä ja kauniita maisemia. Sää oli hieman sateinen ja sumuinen, mutta tästäkin huolimatta Doktor ja Mr. Rantanen tekivät parhaansa saadakseen paljon valokuvia muistoksi ainutlaatuisesta matkasta. Liwonden kansallispuisto on turismin suhteen vielä kohtalaisen koskematon paikka ja reissun aikana ei juuri törmätty muihin seikkailijoihin, joten matkan aikana oli mahdollista nauttia aidosta luonnonrauhasta. Iltapäivän puolella miehet tekivät vielä venematkan joelle, jonka jälkeen he rentoutuivat Safari Campissa rauhallisen jutustelun ja illallisen merkeissä.

Sunnuntaina miehet palasivat takaisin Lilongween neljällä eri bussilla, joista kolme oli minibusseja ja yksi perinteisempi linja-auto. Heidän tarkoituksenaan oli matkustaa yhdellä kulkuneuvolla tämä noin kahdensadan kilometrin mittainen väli, mutta tiedossa oli kaikennäköistä kikkailua kyytien pettäessä kerta toisensa jälkeen. Koko matka kesti säätöinensä ainakin seitsemän, jos ei jopa kahdeksan tuntia. Doktor vilustui ja sai perinteisen flunssan paluumatkalla johtuen todennäköisesti siitä, että autoissa kävi melkoinen viima niiden tykittäessä luukut auki koko ajomatkan ajan; flunssa on tartuntatauti, mutta kylmettyminen edesauttaa tartunnan saamista tilapäisen vastustuskyvyn heikkenemisen myötä. Sunnuntaina uni maistui ajallisesti pitkän automatkan jälkeen ja maanantaina kaverukset palasivat takaisin sorvin ääreen Kamuzu Central Hospitalin lastenosastolle. Kuluvan viikon jälkeen miesten on tarkoitus jatkaa gerontologisen hoitotyön harjoittelua Kamuzun keskussairaalassa, mutta nähtäväksi jää, missä ja miten.

Vesileikkejä

Oli keskiviikko-aamu, kun Doktor heräsi vuoteestaan. Hän heitti pyyhkeen lanteilleen, avasi asuntonsa oven ja suuntasi ulos mennäkseen kylmään suihkuun asuntolan yhteisiin pesutiloihin. Hänen harmikseen vettä ei hanasta tullut, mutta Doktor ei tästä vielä lannistunut; itse asiassa hän koki helpotuksen tunteen, koska vältti tämän rutiininomaisen ja vilpoisen, kosteahkon aamutoimen. Hän kipitti ripeästi takaisin asunnolleen, jossa aamuaskareitansa suoritti myös hänen uskollinen ja luotettava kollegansa: Mr. Rantanen. Yhdessä ja yksissä tuumin he söivät aamupalaksi kylmään veteen valmistettua pikakaurapuuroa, koska heidän termospullonsa oli jäänyt vaille kuumaa vettä edellisillan jäljiltä. Tämä oli seurausta siitä, että koulun ainoa piste, josta tätä lähes kiehuvaa vettä sai, oli poissa pelistä vesiboilerin rikkoontumisen myötä. Kylmää vettä nämä pohjoisen karskit ja kovaonniset kasvatit saivat onnekseen oman asuntonsa hanasta, mutta tätäkin ylellisyyttä vain onnettomalla paineella. Kofeiiniaddikti Järvenpää kiskaisi naamariinsa myös kupillisen kylmää pikakahvia ja tätä toimitusta seurasi vierestä tyytyväisenä keksejään mutusteleva Mr. Rantanen.  Henkilökohtaiset vedenkeittimet ovat asuntolassa kiellettyjä ja rangaistukset kiinnijäämisen kohdatessa ovat kovia. Doktorin ja Mr. Rantasen naapurissa tiedetään valmistettavan kiehuvaa vettä, mutta toiminta on erittäin salaista ja saatavuus heikkoa varsinkin pula-aikana, jolloin kuuman veden kysyntä kasvaa.

Samaisena päivänä oli myös muutamasta alakerran asunnosta sähköt poikki, joten eräs Doktorin ja Mr. Rantasen malawilaisista opiskelijaystävistä joutui lainaamaan herrojen pistorasiaa, saadakseen puhelimensa akun täyteen latinkiin. Myös nettitikkujen toimivuus vuorokauden aikana oli lievästi sanottuna kyseenalaista ja vedentoimitusongelmista kärsivä asuntolan toiletti tuotti hienostuneen pikanttia urean tuoksua asiakkaidensa iloksi. Työpäivänsä päätteeksi miekkoset yrittivät päästä vanhaan kaupunkiin ostoksille, mutta pyykkärin viivästyminen ja taksin pitkähkö ”kymmenen minuutin” odotusaika aiheutti sen, ettei liikenteeseen ollut enää järkeä lähteä, sillä kaupat kohdepaikassa olivat kuljettajan saavuttua jo lyöneet ovensa säppiin. Illalla langaton Internet-yhteys toimi ainakin hetkellisesti koulun kirjaston lipeillä ja tämä oli suoranainen ihme, sillä kyseistä yhteyttä ei viikkoon tai pariin ollut kyetty muodostamaan; nämä olivat selkeitä juhlahetkiä Doktor Järvenpään ja Mr. Rantasen elämässä.

Meininki Malawissa ei aina ole näin epämääräistä kuin edellä kuvatussa tekstissä, mutta joskus kohdalle voi sattua päiviä, ettei juuri mikään tunnu toimivan. Työpäivä lastenosaston toimenpidehuoneessa meni kuitenkin herrojen osalta nappiin ja nämä tulevat hoitotyön ammattilaiset saivat päivän aikana harjaannuttaa monipuolisesti erilaisia kädentaitoja. Loppukaneettina sanottakoon, että luovuus ja psyykeen joustava rakenne ovat ominaisuuksia, jotka auttavat pohjoismaalaista selviytymään malawilaisessa arjessa.

Sadetta ja lapsellista meininkiä

Viikonloppuna pojat päättivät mennä katsastamaan Kamuzu Central Hospitaliin, minkälaista on elämä sunnuntaisin lastenosaston ensiapuyksikössä. Päivä sairaalassa oli normaalia rauhallisempi, mutta kerrotun mukaan viikonloput ovat yleisesti ottaen todella kiireisiä. Maanantaina lastenosaston ensiavussa olikin sitten jo aikamoinen härdelli, kun paikan päälle tuotiin useita elvytettäviä potilaita yhtä aikaa. Saman päivän aamuna Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen tutustuivat myös lastenosaston B-puoleen, joka oli ehkä liiankin rauhallinen oppimisen kannalta verrattuna esimerkiksi Red Zoneen, jossa miehet viime viikolla aloittivat hommansa. Red Zone on yksikkö, johon lapsipotilaat yleensä siirtyvät ensiavusta, kun heidän tilansa hieman stabiloituu; B-puolelle taas siirtyvät suhteellisen hyvässä kunnossa olevat potilaat, joista suurin osa pääsee koteihinsa toipumaan. Hoitajapula varsinkin lastenosaston ensiapuyksikössä on melkoinen ja yksikössä työskentelevät hoitajat ovat jatkuvan kovan kuormituksen alla; he joutuvat tekemään pitkiä työvuoroja ja toisinaan melko vähäisillä unilla.

Sunnuntaina satoi vettä niin rankasti, että Doktor joutui pakon sanelemana pukemaan päällensä sadetakin. Taivaalla salamoi, mutta ukkonen oli sen verran kaukana, ettei jyrinää juuri sairaalan tai koulun ympäristöön kantautunut. Tuuli oli myös melkoinen ja voitaisiin varmaan puhua jonkin asteisesta myrskystä. Maa muuttui paikoitellen pehmeäksi mutavelliksi ja hiekka huuhtoutui alas rinteitä jättäen jälkeensä isoja kivenmurikoita. Mutavellissä käveleminen toi Doktorin mieleen Suomen parhaimmat loskakelit, jonka seurauksena hän oli melkein herkistyä kyyneliin. Tällä kertaa sade jatkui verrattain kauan; vielä maanantainakin sai olla varovainen, etteivät kengät irronneet jaloista ja jäänyt kiinni tähän ruskeaan kurapuuroon. Sateen seurauksena sää viileni sen verran, että tiistaina aamuyöstä Doktor kaivoi esiin makuupussinsa ja änkeytyi sen sisälle nukkumaan.

Tiistaina Doktorin ja Rantasen hommat jatkuivat lastenosaston ensiapuyksikössä, jonka lisäksi he kurkistivat iltapäivän puolella myös lastenosaston toimenpidehuoneeseen. Tuossa samaisessa huoneessa miekkosten on tarkoitus jatkaa keskiviikkona harjoittelua, joten tiedossa on taas hieman erilainen päivä verrattuna aikaisempaan.

Kamuzu Central Hospital

Miesten viikko pyörähti käyntiin Kamuzu Central Hospitalin pediatrisella osastolla. Lapsipotilaita osastolla oli lievästi sanottuna paljon, eikä vastaavaa kuhinaa varmasti löydy mistään Suomen sairaaloista. Yhdessä pienessä potilasvuoteessa saattoi olla jopa kolme lasta ja toisinaan lapsia voi vuoteissa olla enemmänkin. Hetkittäin potilaita joudutaan sijoittamaan myös lattialle, koska kaikille ei välttämättä löydy petipaikkaa. Vaikka alkuun osaston meininki vaikutti Doktorin silmään melkoisen sekavalta ja epäjohdonmukaiselta, niin hänen oli pakko ihailla sitä, kuinka tottunein ottein hoitajat pystyivät osastolla tehtävänsä suorittamaan. Kyseisessä yksikössä vaaditaan rautaisia hermoja ja kykyä keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa; ensisijaista hoidon kannalta on se, että kaikki potilaat saavat tarvitsemansa lääkkeet. Malaria on keskeinen vitsaus paikallisten lasten keskuudessa, mutta toki diagnoosit vaihtelevat moisessa väkimäärässä laidasta laitaan. Samaan vitsaukseen törmättiin myös sairaalan ovien ulkopuolella, kun Mr. Rantanen sai oman malaria-diagnoosinsa maanantaina illalla City Center Clinicin vastaanotolla. Onneksi äijät tajusivat hakeutua nopeasti klinikalle siinä vaiheessa, kun Rantasen kuume lähti jyrkkään nousuun. Tälle oksentelevalle ja heikkohappiselle mieshenkilölle määrättiin kolmen päivän hevoskuuri malarialääkkeitä, jotka nautittuaan hän oli jo torstaina työkuntoinen. Myös Doktor vietti tiistaina sapattipäivän, sillä hän katsoi parhaaksi jäädä asunnolle tarkkailemaan ystävänsä vitaalielintoimintoja ja mahdollisia muutoksia miehen voinnissa. Tässä vaiheessa reissua malariapotilaan hoito oli tullut Doktorille jo tutuksi, joten Mr. Rantanen oli hyvissä käsissä taudin jokaisessa vaiheessa.

Keskiviikkona toverukset kokivat myös koko reissun tähän asti rankimman vesisateen, joka kesti useita tunteja. Kuitenkin jo seuraavana päivänä torstaina oli maa jälleen rutikuiva ja vettä näkyi lähinnä miesten ohimoilla äijien raataessa tulikuumassa sairaalassa. Viikon aikana miehet oppivat ainakin sen, että edes malarianestolääkitys ja moskiittoverkon käyttäminen eivät tarjoa 100 %:sta suojaa tätä loistartuntaa vastaan; ainoa varma tapa välttää tämä trooppinen sairaus on se, että pysyttelee poissa niistä maista joissa kyseistä tautia esiintyy. Vinkkinä mainittakoon, että malariavapaita matkakohteita ovat mm. Viron Tallinna sekä tuttu ja turvallinen Ruotsin Tukholma; laivan kannella eivät muutenkaan hyttyset kiusaa.

Intensive week

Intensiiviviikon pääteemana oli näyttöön perustuva hoitotyö ja kyseinen tapahtuma järjestettiin Kamuzu College of Nursingin alueella. Tapahtumaan osallistui opiskelijoita ja opettajia Malawista, Sambiasta sekä Suomesta; näiden osallistujien joukossa olivat myös Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen. Viikko oli kiireinen ja se sisälsi erilaisia esityksiä, workshoppeja ja vierailun Kamuzu Central Hospitaliin. Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen tutustuivat viikon aikana moniin uusiin ihmisiin, jonka lisäksi he saivat nauttia aimoannoksen tanssilla ja muilla esityksillä höystettyä teoriapainotteista pirtelöä. Vapaa-aikana supersankarimme veivät Suomesta saapuneet vierailijat mm. Lilongwen vanhaan kaupunkiin ja he tutustuttivat nämä kuusi suomalaisnaista myös minibussien ihmeelliseen maailmaan. Torstaina kaikki opiskelijat pääsivät koulubussin kyydittämänä Salimaan Malawi-järven pehmeille hiekkarannoille. Siellä Doktor opetti malawilaisia ja sambialaisia kollegoitansa uimaan, jotka olivat erittäin vaikuttuneita tämän sporttisen suomalaismiehen uimataidoista. Sambiassa ja Malawissa hyvä uimataito ei ole itsestäänselvyys, sillä järvet ja muut uimamestat ovat harvassa toisin kuin Suomessa. Jos haluaa kokea, miltä tuntuu olla Jani Sievisen kengissä, niin kannattaa testata uimista Malawi-järven rannalla sellaisten kanssa, jotka ovat viettäneet lapsuutensa lätäköiden ulkopuolella.

Maanantaina tutkimusmatkailijamme suunnistavat Kamuzu Central Hospitalin lastenosastolle ja he aloittavat siellä työharjoittelujakson, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Viime keskiviikkona Doktor pääsi vierailemaan kyseisellä osastolla, kun intensiiviviikolle osallistuneet sairaanhoitajaopiskelijat kävivät esittelemässä tutkimusartikkeleita sairaalan eri yksiköissä. Osastolla työskentelevien sairaanhoitajien mukaan heillä on 72 petipaikkaa lapsipotilaille, mutta osastolla on tällä hetkellä kaikkiaan noin 260 lasta. Jokaisessa vuorossa työskentelee kolme hoitajaa, joten jokaisella heistä on hoidettavanaan noin 80 potilasta työvuoron aikana. Doktorin tämän hetkisen ymmärryksen mukaan sairaalassa on yhteensä noin tuhat potilasta, joista lapsipotilaita on karkeasti arvioituna noin 600.

Kolmas viikko kiteytettynä

Kolmannen viikon Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen raatoivat Daeyangin sairaalan kirurgisella ja pediatrisella osastolla, jonka lisäksi he visitoivat myös sairaalan ensiapu- ja päivystysosastolla. He kohtasivat viikon aikana potilaita, jotka kärsivät esimerkiksi erilaisista kasvaimista ja ruoansulatuskanavan sairauksista. Yksi osaston potilas oli palanut laaja-alaisesti saatuaan kuumat vedet syliinsä ja eräs toipui kilpirauhasen poistosta, kun taas yhdellä potilaista pleuradreeni poisti keuhkoista sinne kuulumatonta nestettä, kuten verta. Potilasaineisto oli siis melkoisen kirjavaa ja viikon aikana miehistömme pääsi harjoittelemaan mm. haavansidontaa ja haavanhoitoa, jonka lisäksi he saivat seurata esimerkiksi nenämahaletkun asettamista lapsipotilaalle. Pediatrisella osastolla trooppiset sairaudet, kuten malaria oli ajanut monet lapsipotilaat sairaalahoitoon. Miehet antoivat viikon aikana pienille lapsipotilaille suun kautta otettavia lääkkeitä sekä injektioita lihakseen ja suoraan suoneen. Benzypenicillinin antaminen lapsille suoraan suoneen oli Doktorin mielestä alkuun melko raffin tuntuista touhua sen aiheuttaman voimakkaan kivun vuoksi, mutta muutamien toistojen jälkeen alkoi tottumista kuitenkin jo tulla; ehkäpä tässä auttoi eniten se ajatus, että lääke oli välttämätön paha ja jonkun se oli annettava joka tapauksessa. Benzylpenicillin-kuuri voi pelastaa potilaan hengen ja on se silloin aiheuttamansa kärsimyksen arvoinen. Doktor pohdiskeli, että tällaisilla lapsipotilailla saattaa jäädä elinikäinen kammo koko terveydenhuoltoa ja varsinkin injektioita kohtaan: ihme jos ei jää. Viikon aikana miehet kävivät myös harjoittelemassa ensiavussa kanylointia ja lääkkeenantoa lihakseen, jonka lisäksi he tekivät haastatteluja sairaalan henkilökunnalle liittyen ikääntyneiden ihmisten asemaan Malawissa. Ensiapuun tuotiin loppuviikosta 18-vuotias potilas, joka oli jo valitettavasti ehtinyt menehtyä malarian oireisiin ennen sairaalaan saapumistaan sen seurauksena, että omaiset olivat yrittäneet hoitaa tytärtään kotona liian pitkään. Malaria on vakava sairaus ja voi tappaa, mutta useissa tapauksissa riittävän aikaisessa vaiheessa aloitettu oikeanlainen lääkehoito ja sairaalaan hakeutuminen pelastaa potilaan hengen. Valitettavasti paikalliset suhtautuvat tautiin usein välinpitämättömästi eivätkä monet käytä öisin moskiittoverkkoja. Viimeisenä työpäivänä eli perjantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen hyvästelivät kanssaihmisensä Daeyangin sairaalaassa tyylikkään hienovaraisesti, jonka yhteydessä he tarjosivat suomalaista salmiakkia eri osastojen työntekijöille ja sairaalassa harjoitteluansa suorittaville opiskelijoille.

Viikon aikana matkalaisten suunnitelmia yritettiin jälleen kerran hämmentää kirjeen muodossa, joka oli osoitettu Daeyangin sairaalan ylihoitajalle. Kirje oli eräältä Kamuzu School of Nursingin opettajalta ja siinä pyydettiin, että miehet voisivat jatkaa harjoitteluaan vielä viisi viikkoa Daeyangin sairaalassa. Tarinamme sankarit eivät olleet kirjeen sisältöön tyytyväisiä ja he ottivat yhteyttä suoraan Kamuzu School of Nursingin dekaaniin, joka pienen nokkapalaverin jälkeen lupasi, että miehet pääsevät aloittamaan intensiiviviikon jälkeen Kamuzun keskussairaalassa työharjoittelujaksonsa alkuperäisen ja jo kertaalleen muuttuneen suunnitelmansa mukaisesti. Perjantaina raskaan työviikon jälkeen Doktor kävi leikkauttamassa hiuksensa intialaisten pyörittämässä parturissa, jossa laatu ja hinta kohtasivat erinomaisesti; 1500 kwachaa eli noin kolme euroa tukan leikkuusta ei ole kova hinta, vaikka paikallisella tasolla halvempiakin partureita varmasti löytyisi. Parturista he lähtivät erään Daeyangissa työskentelevän lääkärin kanssa tutustumaan yöelämään, joka vei heidät mm. paikallisiin lähiöihin ja niissä sijaitseviin kuppiloihin pelaamaan biljardia. Illan aikana tämän tutun lekurin autosta loppui bensa Lilongwen laitamille, mutta tämäkin asia ratkaistiin ja pienen jalkapatikan jälkeen autoon saatiin tuoretta menovettä. Pilkkopimeässä Afrikan yössä seikkaileminen oli extreme-kokemus, jollaista ei suomalaismies todennäköisesti koe montaa kertaa elämässään.

Viikonloppuna Kamuzu School of Nursingiin saapui opiskelijoita ja opettajia Sambiasta sekä Suomesta tulevaa intensiiviviikkoa varten. Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen kävivät muutamaan otteeseen lentokentällä ottamassa vastaan maahan saapuvia uusia tulokkaita, joita he parhaan kykynsä ja jaksamisensa mukaan valmensivat paikallisille tavoille. Neljä rohkeaa opiskelijanaista Helsingistä ja kaksi opiskelijanaista Joensuusta saivat siis parhaan mahdollisen perehdytyksen, johon kuului mm. minibusseihin ja vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Maanantaina alkavaa intensiiviikkoa ja sen sisältämää ohjelmaa odotettiin innokkaasti, mutta ihmisille tuntui olevan vielä hieman epäselvää, millainen viikko heillä tulee edessänsä olemaan. Siitä allekirjoittanut varmasti raportoi myöhemmin, kunhan asia hieman tarkemmin hänelle selviää.

Loppuviikon tunnelmia

Torstaina tarinamme kaksi urhoollista hoitotyön ritaria siirtyivät työskentelemään naispuoleisten potilaiden parista miestenosastolle, jossa alkuviikon kaavaa noudattaen toteutettiin suonensisäistä nestehoitoa sitä tarvitseville. Potilaat olivat päätyneet osastolle hoidettaviksi monenlaisista eri syistä, joista mainittakoon vaikkapa aplastinen anemia, kaposin sarkooma ja itsemurhayritys. Usean potilaan riesana oli Hiv/Aids, joka oli aiheuttanut potilaille erilaisia tulehdustiloja. Malawissa hiv/aids on vakava ongelma, mutta nykyisillä lääkkeillä voidaan potilaiden elämänlaatua parantaa merkittävästi. Tänä päivänä hiv/aids-diagnoosi ei enää ole kuolemantuomio, kunhan lääkehoito ja elämäntavat ovat oikeilla raiteillaan. Perjantaina sankarimme pääsivät seuraamaan hoitotoimenpidettä, jossa kaposin sarkoomasta kärsivältä henkilöltä katetroitiin ulos vatsaonteloon joutunutta sinne kuulumatonta nestettä. Kyseinen toimenpide helpotti potilaan oloa merkittävästi, kun hänen keuhkonsa saivat taas tilaa laajentua täyteen tilavuuteensa sisäänhengityksen yhteydessä. Mainittakoon vielä, että kaposin sarkooma littyy yleisesti hiv-infektioon ja aidsiin.

Viikko oli kaksikollemme erittäin opettavainen ja selväksi tuli se, että sairaalalla oli pulaa mm. verivalmisteista ja hetkittäin myös käytännön hoitotyössä tarvittavista välineistä. Muutama anemiasta kärsivä potilas teki hidasta kuolemaa, koska oikeanlaisten verivalmisteiden saatavuus Malawissa on välillä haastavaa. Viikon aikana päästiin toteuttamaan suonensisäistä nestehoitoa, zekkaamaan vitaalielintoimintoja ja harjoittelemaan mm. lääkkeen antoa lihakseen. Perushoitoa työskentely ei sisältänyt niin paljon kuin Suomessa, koska Malawissa potilaalla on yleensä vuoteensa vierellä oma henkilökohtainen holhooja (esim. omainen), joka auttaa potilasta jokapäiväisissä toiminnoissa ja havainnoi potilaan vointia. Potilaiden kohtaaminen vieraassa kulttuurissa ei tuottanut miehille ongelmia ja he kokivat tiimissä työskentelemisen kohtalaisen helpoksi.

Lauantai-aamuna miehet pakkasivat reppunsa ja lähtivät kohti Lilongwen Old Townia päästäkseen linja-autoasemalle. Vanhassa kaupungissa oli aikamoinen kuhina, joten miehet saivat olla tarkkana kamojensa suhteen. Valkoinen mies Malawissa saa osakseen sellaista huomiota, että esimerkiksi kuvaaminen julkisella paikalla ei ole aivan yksinkertaista. Riskinä on esimerkiksi se, että joku juoksee ohi ja nappaa kameran tai pyytää rahaa vastineeksi kuvaamisesta; eikä kuvaaminen ainakaan helpota asiaa, mikäli haluaa liikkua ihmisten seassa matalalla profiililla. Malawissa valkoinen suomalaismies saa huomiota aivan varmasti: ihan sama mihin pukeutuu tai käyttääkö kameraa vai ei. Malawi on yksi maailman köyhimpiä valtioita, joten rahantarvitsijoita riittää; tämän takia julkisilla paikoilla kulkeminen voi olla välillä työlästä ja jopa hieman rasittavaa.

Linja-auto vei Dr. Järvenpään ja Mr. Rantasen Saliman kautta Malawijärvelle, jossa miehet majoittuivat Sengha Bayssa sijaitsevaan Mufasa Backpacker Lodgeen. Matka perille kesti kolmisen tuntia ja linja-auto oli tupaten täynnä, joten hanurit puutuivat tunnottomiksi jo puolivälissä matkaa. Malawijärven rannalla zillattiin, uitiin ja tutustuttiin paikallisiin ihmisiin. Takaisin Lilongween miehet saapuivat sunnuntaina iltapäivällä ja Doktor kävi poistamassa vanhan kaupungin Main-marketin kirppareilta t-paitoja ja ihan perinteiset shortsit. Lisäksi miehet tapasivat sunnuntaina paikallisia ystäviänsä, mutta heidän nallinsa alkoivat olla illan lähestyessä jo aikalailla lopussa, koska Mufasa Backpacker Lodgessa ei käytännössä nukuttu ollenkaan. Tämä oli seurausta siitä, että korvatulpat unohtuivat asuntolaan ja Dj-tykitti musaa kohtalaisen lujalla Lodgen edessä aina pitkälle aamuun asti.

Sääkatsaus ja ensimmäiset työpäivät

Malawi on tähän aikaan vuodesta ilmastonsa puolesta melko mukava mesta; välillä ulkona porottaa aurinko ja välillä on pilvisempää, mutta lämpötila on päivisin arviolta jotakin 20–30 Celsius-astetta. Yöllä on hieman viileämpää, mutta asunnossa kannattaa silti nukkua ikkunat auki ja peitoksi riittää silloinkin ihan tavallinen lakana. Mikäli joku seuraavista – koirien ulvonta, sirkkojen siritys, hyeenoiden omituinen ääntely tai hyttysten ininä sinua häiritsee – voit halutessasi käyttää korvatulppia, joilla saavutetaan merkittävä hyöty myös kanssaihmisen tai seinänaapurin äännähdyksien vaimennuksessa. Maaliskuussa voi vettä sataa hetkittäin runsaastikin, mutta pahin sadekausi alkaa tässä vaiheessa vuotta olla jo pikkuhiljaa takanapäin. Vaikka taivas välillä vähän vettä pudottaisikin, niin maa on jatkuvasti niin kuiva, että se imee kosteuden itseensä Tena Ladyakin tehokkaammin. Malawissa on kaksi vuodenaikaa: kuivakausi ja sadekausi. Maaliskuu Malawissa muistuttaa pitkälti parhainta kesäkautta Suomessa, mutta yöllä on todella pimeää. Kerrottakoon vielä, että aurinko nousee aamulla puoli kuuden jälkeen ja se laskee illalla joskus ennen puolta seitsemää.

Maanantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen työskentelivät Daeyangin sairaalassa ensimmäistä päivää. Pääkallopaikalle oli järjestetty kuljetus koululta ja matkaa sairaalalle Kamuzu College of Nursingin asuntolasta oli karkeasti arvioiden jotakuinkin 20 kilometriä. Tätä järjestettyä kuljetusta ei aamulla kuitenkaan missään näkynyt, joten miehet joutuivat aloittamaan päivänsä selvittämällä, että millä he kohteeseen oikein pääsevät. Pienen vaivannäön jälkeen he saivat puljattua koululta autokyydin, joka vei heidät turvallisesti perille Daeyangin sairaalaan.

Perille päästyään ei miehille ollut suoranainen yllätys, että kukaan ei ollut tietoinen heidän tulostaan. Heidät ohjattiin jonkun naispuoleisen, todennäköisesti jonkun johtavan sairaanhoitajan juttusille, joka suivaantui heti ensi kättelyssä siitä, että näillä herrasmiehillä oli kädet tyylikkäästi taskuissaan. Juhlat sen kuin paranivat, kun toisinaan hieman hajamielinen Doktor joutui ilmoittamaan tälle kyseiselle naishenkilölle unohtaneensa kaikki Nursing Councilin asiakirjat asunnollensa Kamuzu School of Nursingin hostelliin. Tämä monessa liemessä keitetty ninjasoturi ja kollegansa Mr. Rantanen saivat kuitenkin fiksattua tunnelman sille tolalleen, että tämä virkaintoinen nainen lähti opastamaan miehet sairaalan yhteydessä olevan koulun tiloissa työskentelevän dekaanin juttusille. Tämä Daeyangin oppilaitoksen dekaani otti heidät avosylin vastaan ja toivotti miehet sydämellisesti tervetulleiksi tähän hyväkuntoiseen Lilongwen syrjäseuduilla sijaitsevaan kristilliseen sairaalaan. Dekaani soitti muutaman puhelun Kamuzu College of Nursingiin ja tutkiskeli Mr. Rantasen dokumenttejä, jonka jälkeen palaset alkoivat pikkuhiljaa loksahtelemaan oikeille paikoillensa.

Miehet työskentelivät pari ensimmäistä päivää vuodeosastolla, jossa toteutetaan suonensisäistä lääkehoitoa naispuolisille potilaille. Osaston potilaat kärsivät mm. anemiasta, malariasta, sepsiksestä, pneumoniasta ja meningiitistä. Suomalaiskaksikko otettiin hyvin vastaan ja he pääsivät heti tositoimiin toteuttamaan potilaiden lääkehoitoa ja tekemään oikeastaan kaikkia niitä asioita, jotka kuuluivat osastolla työskentelevien sairaanhoitajien vastuualueisiin. He olivat mukana lääkärinkierroilla ja nuoret opiskelijat ohjasivat heitä erittäin mielellään, joten kaverukset eivät jääneet hetkeksikään oman onnensa nojaan. Ensimmäisinä päivinä kaikki sujui erinomaisesti ja nämä kenttätyön tunnolliset moniosaajat keräsivät taskuihinsa monenlaisia havaintoja osaston arjesta.

Vielä seuraavan keskiviikon ajan nämä Suomen Karelia-Ammattikorkeakoulun lähettämät nöyrät, mutta ansioituneet ja veistäkin terävämmät edustajat työskentelevät tässä samassa yksikössä, jonka jälkeen torstaina he siirtyvät miespotilaiden pariin samassa sairaalassa olevalle vastaavanlaiselle vuodeosastolle. Tarkemmin kuluneesta viikosta ja sen tapahtumista tullaan todennäköisesti raportoimaan viimeistään viikonloppuna, tai mahdollisuuksien mukaan jopa aikaisemmin.

Kirkossa käyminen ei ole synti

Sunnuntaisin malawilaisilla on tapana käydä kirkossa ja kristinusko on tärkeä osa monen malawilaisen elämää. Malawissa nuoret puhuvat avoimesti uskostaan ja monet selvästi nauttivat kirkossa käymisestä. Doktor Järvenpäätä ja Mr. Rantasta ei tänään kirkossa näkynyt, sillä he nukkuivat tietoisesti pommiin, koska olivat suunnitelleet muuta ohjelmaa ensimmäiselle sunnuntai-päivälleen Malawissa. Todennäköisesti sankarimme menevät kirkkoon vielä lähiviikkojen aikana, sillä heitä kiinnostaa nähdä, millainen on paikallinen kirkko ja sen jumalanpalvelus. Jo ennen ensimmäistä kirkkoreissuaan Doktor ja Mr. Rantanen ovat keränneet paljon tietoa paikallisilta ihmisiltä kristinuskoon liittyen ja useaan otteeseen on tullut ilmi, että malawilainen meininki ei ole niin konservatiivinen kirkon suhteen kuin mihin Suomessa on totuttu. Kirkoissa tanssitaan, lauletaan ja siellä saa pitää hauskaa. Ehkäpä suomalaisen evankelis-luterilaisen kirkon tulisi ottaa hieman mallia Afrikan kirkoista, joista Malawissa käsittääkseni suurin osa kuuluu roomalais-katolilaiseen kirkkoon. Näin voitaisiin taas saada nuoret kiinnostumaan kirkkoon menemisestä Suomessa, kun siellä käyminen olisi edes hieman rennompaa eikä niin kuolemanvakavaa, kuin se valitettavasti monen suomalaisnuoren mielestä nykyään on. Mutta rikkaushan se on, että on varaa mistä valita ja kyllä tänne maailmaan näitä kirkkoja mahtuu, kuten myös moskeijoita ja muinaisjumalia.

Sunnuntaina Doktor sai ensimmäisen kerran vatsaoireita juotuaan kokiksen väärässä paikassa. Täällä kuten monessa muussakin köyhemmässä valtiossa on tapana tehdä limppareita itse, pullottaa tavara ja iskeä koneella siihen vielä korkki kiinni, jonka jälkeen limu voidaan baarin tiskillä tyylikkäästi poksauttaa auki asiakkaan silmien edessä. ”Kannattaa katsoa tarkkaan mitä ostaa ja muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää”, valisti Doktor matkakumppaniaan Serla-rullan lähestyessä loppuaan.

Huomenna alkaa miekkosten ensimmäinen työpäivä Daeyangin sairaalassa ja johan he ovat odotelleetkin tositoimiin pääsemistä. Sairaala on korealaisten omistama yksityinen sairaala, jonka toiminnasta miehillä ei ole sen tarkempaa käsitystä. Todennäköisesti tiedossa on kuitenkin hieman pehmeämpi lähtö, mikäli verrataan alkuperäiseen suunnitelmaan. Tai sitten ei, mutta se selviää varmasti aamun sarastaessa.

Paikallinen taksi

Asiallista keskustelua ja rentoa lorvailua

Lauantaina suomalaiset sankarimme saivat tutustua malawilaisiin minibusseihin. Niiden toimintaperiaate on sellainen, että bussi (pakettiauto) lastataan aina niin täyteen sakkia kuin suinkin vain mahdollista, jonka jälkeen autolla ajetaan paikasta A paikkaan B. Matkan varrella jengiä tiputetaan kyydistä aina sen mukaan, ketä matkan varrella haluaa jäädä minnekin. Liikkuminen minibusseilla on erittäin halpaa, joka tarkoittaa käytännössä jotain 0.30e/matka. Jos ajattelee, että syöminen koulun omassa ruokalassa maksaa alle euron, niin miesten on mahdollista selvitä reissusta ilman suuria käyrien notkahduksia pakkasen puolelle, mikäli finanssipolitiikka ketään kiinnostaa. Tulotasot Malawissa ovat alhaiset ja siihen nähden moni asia maassa on kuitenkin kohtuuttoman kallista, kuten osa tavanomaisista päivittäistavarakauppojen myymistä tuotteista. Toisinaan ne maksavat yhtä paljon kuin Suomessa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuu tietenkin hyvin paljon tuotteesta, laadusta ja paikasta mistä sen ostaa.

Lauantai-iltana Doktor ja Mr. Rantanen keskustelivat eli chättäilivät paikalliseen tapaan erään malawilaisen opiskelutoverinsa kanssa terveydenhuollosta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Keskustelunaiheita olivat mm. AIDS/Hiv ja malaria Malawissa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat Suomessa, jonka lisäksi ajatuksia vaihdettiin myös vuodeosastojen ongelmista pitkäaikaispotilaiden hoidossa Suomessa. Illan aikana suomalaiskaksikko seurasi myös hetken aikaa jalkapalloa televisiosta paikallisten miespuolisten opiskelijoiden kanssa, jonka lisäksi he ottivat rennosti ja latasivat akkujaan tulevaa työviikkoa varten.

Minkäänlaisesta kulttuurishokista nämä kaksi urhoollista ja työllensä omistautunutta sairaanhoitajaopiskelijaa eivät tunnu enää kärsivän. Päivittäiset rutiinit ovat jo alkaneet tulla heille tutuiksi; suihkusta tuleva kylmä vesi on suorastaan nautinnollista ja muutenkin äijillä tuntuisi olevan pallo hallussaan.

Toripäivä ohi

Dekaaneita, tiedekuntia ja puhdasta pyykkiä

Perjantaina aamulla joskus hieman ennen seitsemää Doktor heräsi puheluun, jossa häneltä tiedusteltiin kuulumisia. Doktor vastasi kohteliaasti tälle naispuoliselle soittajalle, että ”kiitos kysymästä; hyvää minulle kuuluu, mutta heräsin juuri”, jonka jälkeen soittaja ilmoitti olevansakin kiinnostunut lähinnä Doktorin huonetoverin Mr. Rantasen voinnista. Doktor vastasi siihen, että ”hyvää hänellekin kuuluu”, jonka jälkeen soittaja toivotti mukavat päivänjatkot ja sulki puhelimen. Siitä alkoi miesten perjantai; soittaja oli alakerrassa asuva pirtsakka pimu: Pachalo.

Miehet olivat sopineet yhdeksäksi tapaamisen koulun hallintorakennuksen tiloihin, jossa he tapasivat koulun johtavia henkilöitä. Näiden tapaamiensa henkilöiden tittelit olivat sen verran erikoisia, etteivät kaikkien roolit ja nimet ihan suoralta kädeltä auenneet (Dean of students ja Head of Medical Surgical Department jne.). Edellä mainitut arvonimet eivät ehkä kirjoitetussa muodossa vaikuta kovinkaan haastavilta, mutta aksentti ja peräjälkeiset täysin spontaanit tapaamiset sekä variaatiot artikulaatiossa tuntuivat taas hieman sekoittavan pakkaa. ”Ei ole välttämättä aina helppoa ymmärtää, mikä on kenenkin paikka ja tehtävä tässä koululla vallitsevassa hierarkiassa, mutta pikkuhiljaa kaikki kuitenkin selkenee”, pohdiskeli Doktor.

Päivän aikana miehet luulivat, että heidän kaikki suunnitelmansa laitetaan remonttiin. Heille kerrottiin, että he joutuisivat siirtymään eteläisemmässä Malawissa sijaitsevaan Blantyreen tekemään työharjoittelua ja myös mahdollisesti muuttamaan tämän seurauksena. Syynä näihin puheisiin oli se, että Kamuzu College of Nursingin oppilaat eivät tee tällä hetkellä tee kliinistä harjoittelua missään päin Kamuzun keskussairaalaa, joten Doktoria ja Mr. Rantasta ei haluttu sinne oman onnensa nojaan laskea.  Hetken aikaa vaikutti jo siltä, että koko homma menee täysin uusiksi, mutta onneksi koulun dekaani pisti asiat taas oikeille raiteilleen perjantain jo lähestyessä loppuaan. Asiat puhuttiin halki Pindanin toimistossa, jossa olivat paikalla asianosaiset, Pindani itse ja kolme muuta opettajaa. Maanantaina miehet aloittavat työskentelyn Daeyangin sairaalalla kahden viikon ajan, johon heille järjestettiin kyyditykset koululta sinne ja takaisin. Tätä jaksoa seuraa intensiiviviikko, johon osallistuu opettajia ja opiskelijoita Suomesta, Sambiasta ja Malawista, jonka jälkeen työharjoittelut kotisairaanhoidossa ja sisätautikirurgisella osastolla sekä lastenosastolla voidaan toivottavasti aloittaa.

Iltapäivällä Doktor ja Mr. Rantanen tutustuivat myös miespuoleiseen siivoojaan Bingaan, joka tarjoutui pesemään äijien likaiset pyykit pientä korvausta vastaan. Pyykit puhdistuivat silmänräpäyksessä ja ne olivat hetken kuluttua kuivumassa asuntomme edessä olevalla kaiteella. Palvelu oli sen verran hyvää, että Binga pääsee pesemään pyykkiä varmasti jatkossakin!

Sisäänajo jatkuu

Keskiviikkona sankarimme olivat heti heräämisensä jälkeen tuuliajolla ja he päätyivät päivän aikana moniin eri paikkoihin. Miehet huomasivat, että ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on toisinaan melko haastavaa, sillä paikallinen tapa ääntää englantia on omalaatuinen ja lievästi sanottuna aksenttivoittoinen. Matkalaiset ovat kuitenkin huomanneet jo pientä edistymistä korvan harjaantumisessa ja pikkuhiljaa kanssaihmisiä on helpompi ymmärtää, jonka lisäksi myös heidän omat puhumisentaidot ovat hioutuneet. Kuten tähänkin asti asiat vain tapahtuivat spontaanisti ja matkalaiset menivät vähän milloin mihinkin annettujen ohjeiden mukaisesti. He tutustuivat päivän aikana muun muassa koululla työskentelevään kotisisareen, joka järjesti heille uudet puhelinliittymät, sillä edellisillä paikallisilla liittymillä heidän tekstiviestit eivät menneet perille Suomeen. Jälleen kerran Doktor ja Mr. Rantanen saivat koululta henkilökohtaisen autokyydin kaupungille, jossa selviteltiin ongelmia pankkikorttien kanssa, tehtiin ostoksia ja yritettiin hankkia nettitikkuja, jotka tosin maksamisen jälkeen olivatkin myymälästä loppu. He tutustuivat päivän aikana myös malawilaisiin opiskelijakollegoihinsa, joiden kanssa vietettiin aikaa ja rupateltiin niitä näitä. Koululla opiskelee joitakin satoja malawilaisia tulevia sairaanhoitajia, joista suurin osa asuu asuntolassa koulun ympäristössä; alue on vartioitu ja aidoitettu.

Päivän päättyessä tarinamme päähenkilöt viettivät iltaa pääasiallisesti omalla asunnollansa, johon saapui väkeä sisään paikalliseen tapaan melko spontaanisti ja oma-aloitteisesti ovien ollessa auki. Tutkimusmatkailijamme havaitsivat, että malawilaiset nuoret ovat todella avoimia ja ystävällisiä, heillä on hyvä musiikkimaku ja he ovat miellyttäviä vuorovaikutustilanteissa. Kommunikointi eri asuntojen välillä tapahtuu toisinaan huutamalla ja toisinaan laulamalla, joten puhelinyhteyttä alakerrassa asuvaan kaveriin ei välttämättä tarvita. Yöllä meno koulun alueella rauhoittuu ja hälyn tilalle saapuvat sirittävät sirkat, hyppivät hepokatit ja ulvovat kulkukoirat sekä monenlaiset muut eläimet.

Torstai-aamuna miehet heräsivät epämääräiseen puheluun, jonka soittajasta ei ollut täydellistä varmuutta. Puhelun päätyttyä he pohtivat, että mikä oli puhelun sisältö ja minne heidän oikein tulisi mennä, koska johonkin puhelun soittaja heidät pyysi välittömästi saapumaan. Hetken pähkäilyjen jälkeen Doktor oivalsi, että soittajan täytyi olla kotisisar, sillä kenellekään muulle Kamuzu College of Nursingin työntekijälle hän ei ollut vielä uuden liittymänsä numeroa antanut. Tämän oivalluksen seurauksena miehet marssivat heti aamusta kotisisaren toimistoon, josta he saivat lisää toimintaohjeita. Heille kerrottiin, että heidän tulee mennä tapaamaan sihteeriä hallintorakennuksen puolelle.

Hallintorakennukselle päästyään miehet törmäsivät käytävällä sihteeriin, joka ohjeisti heidät pihan parkkipaikalle autokyytiin, jonka oli määrä toimittaa heidät Lilongwen keskustan liepeille Nursing Counciliin, josta lopullinen päätös työlupia varten saataisiin. Tavattuaan Nursing Councilin yliasialliset virkailijat ja maksettuaan työlupansa sairaalassa toimimista varten sekä haettuaan puhelinkaupasta pari nettitikkua, palasivat miehet samalla autokyydillä takaisin koululle, jossa sihteeri ohjasi heidät koulun johtavan opettajan Mercy Pindanin juttusille. Hänen kanssaan miehet laativat suunnitelman työharjoittelujaksoa varten ja vihdoinkin nämä kaksi urhoollista sairaanhoitajaopiskelijaa saivat jotakin konkreettista tietoa siitä, että missä ja miten tulevaa työharjoittelujaksoa lähdetään suorittamaan! Rouva Pindani oli herrojen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä viikko tulee käyttää henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen sekä byrokratian pyörittämiseen, jonka jälkeen maanantaina voidaan aloittaa varsinaiset työt todennäköisesti sisätautikirurgisella osastolla tai kotisairaanhoidossa. Lisäksi Mercy lupasi järjestää miehille autokyydin perjantai-aamuksi, jotta he pääsisivät hankkimaan paremman lukon kaappinsa oveen jostakin päin kaupunkia.

Doktor Järvenpään ja Mr. Rantasen loppupäivä kului uusien nettitikkujen kanssa taistellessa, jotka toimivat paikalliseen tapaan vähän miten sattuu. Lukuisten yrityksien jälkeen sai Doktor vihdoin ja viimein lisättyä tämän postauksen videoineen, mutta se vaati häneltä rautaisia hermoja ja erittäin lujaa tahtotilaa:

Ensimmäiset päivät Malawissa

Maanantaina retkikuntamme saapui Malawiin joskus puolenpäivän jälkeen. Paikan päällä viisumien saaminen ei tuottanut ongelmia ja matkatavaratkin olivat saapuneet oikeaan osoitteeseen. Lentokentällä retkikunnalla oli vastassaan mies, jonka identiteetti jäi ainakin toistaiseksi vaille tarkempaa selvyyttä. Joka tapauksessa tämä hyväntuulinen kuljettaja vei matkalaiset heidän kohdepaikkaansa, eli koululle Kamuzu School of Nursingin liepeille. Siellä kaksi miespuoleista sairaanhoitajaopiskelijaa – Jeromy ja Peter – ottivat heidät ilomielin vastaan, jonka jälkeen kyseinen tervetulokomitea alkoi esitellä koulun ja asuntolan ympäristöä vasta saapuneelle suomalaiskaksikolle.

Huoneisto, joka matkalaisille osoitettiin oli nuhjuinen ja vaatimaton, mutta pienen puhdistus- ja raivausoperaation jälkeen se kelpasi näiden karskien länsimaalaisten käyttöön. Huoneistosta ajettiin tuholaiset pois permetriinin avulla, jota oli varattu matkaa varten reiluhko määrä juuri tällaiseen käyttöön. Lisäksi kyseisen ihmeaineen on väitetty pitävän malariaa kantavat hyttyset loitolla, joten myös Doktorin makuupussi sai aineesta huolellisen kyllästyksen. Moskiittoverkon virittäminen oli oma operaationsa, mutta Doktor sai tekeleestänsä hiljaista tunnustusta myös matkakumppaniltansa Mr. Rantaselta, joka uhmasi malariaa ensimmäisen yön ajan nukkumalla vailla minkäänlaista hyönteissuojaa. Toistaiseksi Rantanen vaikutti Doktorin silmään jotakuinkin terveeltä, mutta jatkuva havainnointi ensimmäisten päivien aikana oli silti tarpeen. Doktor olisi huomannut nopeasti, mikäli hänen uskollinen ystävänsä olisi alkanut kehittämään malarialle tyypillistä oireistoa, mutta toistaiseksi kollegansa vaikutti jotakuinkin terveeltä.

Esimmäisenä päivänä tulokkaat vietiin myös kaupungille syömään paikallisten sairaanhoitajaopiskelijoiden toimesta ja samalla äijille hankittiin myös uudet puhelinliittymät. Saman päivän iltana sai Doktor myös harjoitella koulun ruokalassa paikallisen maissipohjaisen ruoan, eli "nsiman" syömistä sormillansa ja innostuipa samalta lautaselta maistelemaan myös muutama paikallinen opiskelija näyttäessään, kuinka sormia tulee oikeaoppisesti käyttää. Doktor sai onnistuneesta suorituksesta suurta rispektiä, jonka jälkeen hän siirtyi Peterin tarjoaman pikakahvin jälkeen tyytyväisin mielin nukkumaan. Päivän aikana miehet maistelivat myös hanavettä, jonka juominen ei lukuisten selviytymisoppaiden mukaan ole kovin järkevää. Miehet kuitenkin tuumasivat, että ei ole järkevää sen juomatta jättäminenkään, sillä voihan olla, että käy ilmi ettei kyseisestä vedestä tulekaan kipeäksi. Mikäli hanavesi ei ole saastunutta, niin kolmen kuukauden aikana miehet säästävät pitkän pennin ja tonnitolkulla kwachoja sekä vähäisiä voimavarojaan, kun ei tarvitse olla kallista vettä koko ajan kaupasta kantamassa. Ainakin toistaiseksi reissaajat ovat välttäneet turistiripulin, mutta tilastotiede kertoo, että banjot raikavat vielä ennemmin tai myöhemmin, joten saa nähdä kuinka heidän lopulta käy. Ensimmäisenä iltana Doktor opetteli myös pesemään sormillansa astiat juoksevan veden alla ilman saippuaa ja huolellisen kuivauksen jälkeen olivat astiat ja muut ruokailuvälineet taas täysin syömäkelpoisia!

Toisena päivänä, eli tiistaina miekkoset laittoivat paperihommat pyörimään ja he tapasivat koululla sihteerin, joka auttoi työlupien vireillepanossa, jotta työt sairaalassa voitaisiin aloittaa. Kaikki sujui hyvin ja sihteeri järjesti miehille myös kyydityksen kaupunkiin, josta he kävivät hakemassa monenlaisia tarvikkeita omaan käyttöönsä. Koko päivä kului miesten osalta käytännön asioiden järjestelyssä ja monenlaisessa selvittelyssä. Päivän aikana miehille tuli varsin selväksi se, ettei malawilaisilla ole koskaan kiire minnekään, jonka lisäksi huomiota kiinnitettiin myös siihen, että jopa ihmisten kävelytyyli on rento ja toisinaan jopa vitkasteleva. Yleisesti ottaen toiminta vaikutti Doktorin silmään ihailtavan spontaanilta ja hänestä oli mukava huomata, että asiat rullasivat ilman suurta suunnittelua tai vailla samanlaista järjestelmällisyyttä kuin mihin esimerkiksi Suomessa ollaan yleisesti totuttu. Tiistai-päivän loppupuolella Doktor tuumasi tyytyväisenä, että jännästi kaikki asiat tuntuivat kerta toisensa jälkeen järjestyvän, vaikkakin hitaasti ja omalla painollaan. Malawissa ei turhia hötkyillä!

Hyttysverkko viritetty

Mäntyharju 52700

Lauantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen matkustivat resiinalla Mäntyharjulle, jossa heidät otti vastaan Doktorin vanhempi veli. Ensi töikseen nälkäiset matkalaiset vaativat kuljetusta Etelä-Savon parhaaseen pizzapaikkaan: kebab-pizzeria Dadaan. Pyynnöt eivät menneet kuuroille korville ja pian olivat reissumiesten sekä vastaanottokomitean vatsat täynnä erittäin meheväää pizzaa ja tuhtia galzonea.

Doktorin vanhemman veljen järjestämä Mäntyharju-sightseeing kruunasi koko päivän ja se oli ehdottomasti juuri sitä, mitä pojat olivat Mäntyharjulta tulleet hakemaan: urbaanitarinoita radanvarren asukeista ja legendoja puiston sankareista. Kierroksen jälkeen jätkät chillasivat, saunoivat ja söivät lempeän hiilloksen hitaasti kypsentämää makkaraa. Illan laskeutuessa miekkoset tekivät viimeisiä lähtöön liittyviä valmisteluja ja jopa koulutehtäviä, jonka jälkeen he onnistuneen päivän päätteeksi kävivät hyvillä mielin nukkumaan.

Nähtäväksi jää, miten sunnuntai-iltana tähtäimessä oleva lentomatka saa alkunsa; pääsevätkö retkikuntamme vihdoin ilmassa kiitävän turbiinikurjen kyytiin ja mistä he itsensä lopulta löytävät?

Joensuun rautatieasemalta

Doktor Järvenpää, I presume?

Ensi sunnuntaina alkaa tapahtua, kun kaksi tutkimusmatkailijaa Joensuusta – Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen – heittävät reput selkään ja suunnistavat kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Nämä kaksi ansioitunutta sairaanhoitajaopiskelijaa ovat päättäneet suunnistaa kolmeksi kuukaudeksi Malawiin, jossa he suorittavat opintoihinsa liittyvän gerontologisen hoitotyön harjoittelun Kamuzun keskussairaalassa. Sairaala sijaitsee maan pääkaupungissa Lilongwessa ja sieltä löytyy petipaikka noin 1000:lle potilaalle. Lilongwen väkimäärä on hieman alle 800 000 ja koko maan populaatio on noin 16,3 miljoonaa.

Alustavan suunnitelman mukaan miehet suorittavat missionsa yleislääketieteen osastolla, syöpäsairauksien osastolla ja kirurgisella osastolla. Lisäksi he tulevat työskentelemään mahdollisuuksien mukaan myös lastenosastolla, jossa heidän on tarkoitus suorittaa osa perhehoitotyön harjoittelusta. Nämä suunnitelmat voivat muuttua vielä paljonkin, sillä muutoksen tuulet puhaltavat ja moni asia selkenee vasta herrojen saavuttua määränpäähän; tämän blogin tarkoituksena on dokumentoida matkaa Doktor Järvenpään näkökulmasta ja kertoa hänen edesottamuksistaan reissun aikana enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin.

Joensuu, Pielisjoki