Asiallista keskustelua ja rentoa lorvailua

Lauantaina suomalaiset sankarimme saivat tutustua malawilaisiin minibusseihin. Niiden toimintaperiaate on sellainen, että bussi (pakettiauto) lastataan aina niin täyteen sakkia kuin suinkin vain mahdollista, jonka jälkeen autolla ajetaan paikasta A paikkaan B. Matkan varrella jengiä tiputetaan kyydistä aina sen mukaan, ketä matkan varrella haluaa jäädä minnekin. Liikkuminen minibusseilla on erittäin halpaa, joka tarkoittaa käytännössä jotain 0.30e/matka. Jos ajattelee, että syöminen koulun omassa ruokalassa maksaa alle euron, niin miesten on mahdollista selvitä reissusta ilman suuria käyrien notkahduksia pakkasen puolelle, mikäli finanssipolitiikka ketään kiinnostaa. Tulotasot Malawissa ovat alhaiset ja siihen nähden moni asia maassa on kuitenkin kohtuuttoman kallista, kuten osa tavanomaisista päivittäistavarakauppojen myymistä tuotteista. Toisinaan ne maksavat yhtä paljon kuin Suomessa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuu tietenkin hyvin paljon tuotteesta, laadusta ja paikasta mistä sen ostaa.

Lauantai-iltana Doktor ja Mr. Rantanen keskustelivat eli chättäilivät paikalliseen tapaan erään malawilaisen opiskelutoverinsa kanssa terveydenhuollosta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Keskustelunaiheita olivat mm. AIDS/Hiv ja malaria Malawissa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat Suomessa, jonka lisäksi ajatuksia vaihdettiin myös vuodeosastojen ongelmista pitkäaikaispotilaiden hoidossa Suomessa. Illan aikana suomalaiskaksikko seurasi myös hetken aikaa jalkapalloa televisiosta paikallisten miespuolisten opiskelijoiden kanssa, jonka lisäksi he ottivat rennosti ja latasivat akkujaan tulevaa työviikkoa varten.

Minkäänlaisesta kulttuurishokista nämä kaksi urhoollista ja työllensä omistautunutta sairaanhoitajaopiskelijaa eivät tunnu enää kärsivän. Päivittäiset rutiinit ovat jo alkaneet tulla heille tutuiksi; suihkusta tuleva kylmä vesi on suorastaan nautinnollista ja muutenkin äijillä tuntuisi olevan pallo hallussaan.

Toripäivä ohi