Sisäänajo jatkuu

Keskiviikkona sankarimme olivat heti heräämisensä jälkeen tuuliajolla ja he päätyivät päivän aikana moniin eri paikkoihin. Miehet huomasivat, että ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on toisinaan melko haastavaa, sillä paikallinen tapa ääntää englantia on omalaatuinen ja lievästi sanottuna aksenttivoittoinen. Matkalaiset ovat kuitenkin huomanneet jo pientä edistymistä korvan harjaantumisessa ja pikkuhiljaa kanssaihmisiä on helpompi ymmärtää, jonka lisäksi myös heidän omat puhumisentaidot ovat hioutuneet. Kuten tähänkin asti asiat vain tapahtuivat spontaanisti ja matkalaiset menivät vähän milloin mihinkin annettujen ohjeiden mukaisesti. He tutustuivat päivän aikana muun muassa koululla työskentelevään kotisisareen, joka järjesti heille uudet puhelinliittymät, sillä edellisillä paikallisilla liittymillä heidän tekstiviestit eivät menneet perille Suomeen. Jälleen kerran Doktor ja Mr. Rantanen saivat koululta henkilökohtaisen autokyydin kaupungille, jossa selviteltiin ongelmia pankkikorttien kanssa, tehtiin ostoksia ja yritettiin hankkia nettitikkuja, jotka tosin maksamisen jälkeen olivatkin myymälästä loppu. He tutustuivat päivän aikana myös malawilaisiin opiskelijakollegoihinsa, joiden kanssa vietettiin aikaa ja rupateltiin niitä näitä. Koululla opiskelee joitakin satoja malawilaisia tulevia sairaanhoitajia, joista suurin osa asuu asuntolassa koulun ympäristössä; alue on vartioitu ja aidoitettu.

Päivän päättyessä tarinamme päähenkilöt viettivät iltaa pääasiallisesti omalla asunnollansa, johon saapui väkeä sisään paikalliseen tapaan melko spontaanisti ja oma-aloitteisesti ovien ollessa auki. Tutkimusmatkailijamme havaitsivat, että malawilaiset nuoret ovat todella avoimia ja ystävällisiä, heillä on hyvä musiikkimaku ja he ovat miellyttäviä vuorovaikutustilanteissa. Kommunikointi eri asuntojen välillä tapahtuu toisinaan huutamalla ja toisinaan laulamalla, joten puhelinyhteyttä alakerrassa asuvaan kaveriin ei välttämättä tarvita. Yöllä meno koulun alueella rauhoittuu ja hälyn tilalle saapuvat sirittävät sirkat, hyppivät hepokatit ja ulvovat kulkukoirat sekä monenlaiset muut eläimet.

Torstai-aamuna miehet heräsivät epämääräiseen puheluun, jonka soittajasta ei ollut täydellistä varmuutta. Puhelun päätyttyä he pohtivat, että mikä oli puhelun sisältö ja minne heidän oikein tulisi mennä, koska johonkin puhelun soittaja heidät pyysi välittömästi saapumaan. Hetken pähkäilyjen jälkeen Doktor oivalsi, että soittajan täytyi olla kotisisar, sillä kenellekään muulle Kamuzu College of Nursingin työntekijälle hän ei ollut vielä uuden liittymänsä numeroa antanut. Tämän oivalluksen seurauksena miehet marssivat heti aamusta kotisisaren toimistoon, josta he saivat lisää toimintaohjeita. Heille kerrottiin, että heidän tulee mennä tapaamaan sihteeriä hallintorakennuksen puolelle.

Hallintorakennukselle päästyään miehet törmäsivät käytävällä sihteeriin, joka ohjeisti heidät pihan parkkipaikalle autokyytiin, jonka oli määrä toimittaa heidät Lilongwen keskustan liepeille Nursing Counciliin, josta lopullinen päätös työlupia varten saataisiin. Tavattuaan Nursing Councilin yliasialliset virkailijat ja maksettuaan työlupansa sairaalassa toimimista varten sekä haettuaan puhelinkaupasta pari nettitikkua, palasivat miehet samalla autokyydillä takaisin koululle, jossa sihteeri ohjasi heidät koulun johtavan opettajan Mercy Pindanin juttusille. Hänen kanssaan miehet laativat suunnitelman työharjoittelujaksoa varten ja vihdoinkin nämä kaksi urhoollista sairaanhoitajaopiskelijaa saivat jotakin konkreettista tietoa siitä, että missä ja miten tulevaa työharjoittelujaksoa lähdetään suorittamaan! Rouva Pindani oli herrojen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä viikko tulee käyttää henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen sekä byrokratian pyörittämiseen, jonka jälkeen maanantaina voidaan aloittaa varsinaiset työt todennäköisesti sisätautikirurgisella osastolla tai kotisairaanhoidossa. Lisäksi Mercy lupasi järjestää miehille autokyydin perjantai-aamuksi, jotta he pääsisivät hankkimaan paremman lukon kaappinsa oveen jostakin päin kaupunkia.

Doktor Järvenpään ja Mr. Rantasen loppupäivä kului uusien nettitikkujen kanssa taistellessa, jotka toimivat paikalliseen tapaan vähän miten sattuu. Lukuisten yrityksien jälkeen sai Doktor vihdoin ja viimein lisättyä tämän postauksen videoineen, mutta se vaati häneltä rautaisia hermoja ja erittäin lujaa tahtotilaa: