Kolmas viikko kiteytettynä

Kolmannen viikon Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen raatoivat Daeyangin sairaalan kirurgisella ja pediatrisella osastolla, jonka lisäksi he visitoivat myös sairaalan ensiapu- ja päivystysosastolla. He kohtasivat viikon aikana potilaita, jotka kärsivät esimerkiksi erilaisista kasvaimista ja ruoansulatuskanavan sairauksista. Yksi osaston potilas oli palanut laaja-alaisesti saatuaan kuumat vedet syliinsä ja eräs toipui kilpirauhasen poistosta, kun taas yhdellä potilaista pleuradreeni poisti keuhkoista sinne kuulumatonta nestettä, kuten verta. Potilasaineisto oli siis melkoisen kirjavaa ja viikon aikana miehistömme pääsi harjoittelemaan mm. haavansidontaa ja haavanhoitoa, jonka lisäksi he saivat seurata esimerkiksi nenämahaletkun asettamista lapsipotilaalle. Pediatrisella osastolla trooppiset sairaudet, kuten malaria oli ajanut monet lapsipotilaat sairaalahoitoon. Miehet antoivat viikon aikana pienille lapsipotilaille suun kautta otettavia lääkkeitä sekä injektioita lihakseen ja suoraan suoneen. Benzypenicillinin antaminen lapsille suoraan suoneen oli Doktorin mielestä alkuun melko raffin tuntuista touhua sen aiheuttaman voimakkaan kivun vuoksi, mutta muutamien toistojen jälkeen alkoi tottumista kuitenkin jo tulla; ehkäpä tässä auttoi eniten se ajatus, että lääke oli välttämätön paha ja jonkun se oli annettava joka tapauksessa. Benzylpenicillin-kuuri voi pelastaa potilaan hengen ja on se silloin aiheuttamansa kärsimyksen arvoinen. Doktor pohdiskeli, että tällaisilla lapsipotilailla saattaa jäädä elinikäinen kammo koko terveydenhuoltoa ja varsinkin injektioita kohtaan: ihme jos ei jää. Viikon aikana miehet kävivät myös harjoittelemassa ensiavussa kanylointia ja lääkkeenantoa lihakseen, jonka lisäksi he tekivät haastatteluja sairaalan henkilökunnalle liittyen ikääntyneiden ihmisten asemaan Malawissa. Ensiapuun tuotiin loppuviikosta 18-vuotias potilas, joka oli jo valitettavasti ehtinyt menehtyä malarian oireisiin ennen sairaalaan saapumistaan sen seurauksena, että omaiset olivat yrittäneet hoitaa tytärtään kotona liian pitkään. Malaria on vakava sairaus ja voi tappaa, mutta useissa tapauksissa riittävän aikaisessa vaiheessa aloitettu oikeanlainen lääkehoito ja sairaalaan hakeutuminen pelastaa potilaan hengen. Valitettavasti paikalliset suhtautuvat tautiin usein välinpitämättömästi eivätkä monet käytä öisin moskiittoverkkoja. Viimeisenä työpäivänä eli perjantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen hyvästelivät kanssaihmisensä Daeyangin sairaalaassa tyylikkään hienovaraisesti, jonka yhteydessä he tarjosivat suomalaista salmiakkia eri osastojen työntekijöille ja sairaalassa harjoitteluansa suorittaville opiskelijoille.

Viikon aikana matkalaisten suunnitelmia yritettiin jälleen kerran hämmentää kirjeen muodossa, joka oli osoitettu Daeyangin sairaalan ylihoitajalle. Kirje oli eräältä Kamuzu School of Nursingin opettajalta ja siinä pyydettiin, että miehet voisivat jatkaa harjoitteluaan vielä viisi viikkoa Daeyangin sairaalassa. Tarinamme sankarit eivät olleet kirjeen sisältöön tyytyväisiä ja he ottivat yhteyttä suoraan Kamuzu School of Nursingin dekaaniin, joka pienen nokkapalaverin jälkeen lupasi, että miehet pääsevät aloittamaan intensiiviviikon jälkeen Kamuzun keskussairaalassa työharjoittelujaksonsa alkuperäisen ja jo kertaalleen muuttuneen suunnitelmansa mukaisesti. Perjantaina raskaan työviikon jälkeen Doktor kävi leikkauttamassa hiuksensa intialaisten pyörittämässä parturissa, jossa laatu ja hinta kohtasivat erinomaisesti; 1500 kwachaa eli noin kolme euroa tukan leikkuusta ei ole kova hinta, vaikka paikallisella tasolla halvempiakin partureita varmasti löytyisi. Parturista he lähtivät erään Daeyangissa työskentelevän lääkärin kanssa tutustumaan yöelämään, joka vei heidät mm. paikallisiin lähiöihin ja niissä sijaitseviin kuppiloihin pelaamaan biljardia. Illan aikana tämän tutun lekurin autosta loppui bensa Lilongwen laitamille, mutta tämäkin asia ratkaistiin ja pienen jalkapatikan jälkeen autoon saatiin tuoretta menovettä. Pilkkopimeässä Afrikan yössä seikkaileminen oli extreme-kokemus, jollaista ei suomalaismies todennäköisesti koe montaa kertaa elämässään.

Viikonloppuna Kamuzu School of Nursingiin saapui opiskelijoita ja opettajia Sambiasta sekä Suomesta tulevaa intensiiviviikkoa varten. Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen kävivät muutamaan otteeseen lentokentällä ottamassa vastaan maahan saapuvia uusia tulokkaita, joita he parhaan kykynsä ja jaksamisensa mukaan valmensivat paikallisille tavoille. Neljä rohkeaa opiskelijanaista Helsingistä ja kaksi opiskelijanaista Joensuusta saivat siis parhaan mahdollisen perehdytyksen, johon kuului mm. minibusseihin ja vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Maanantaina alkavaa intensiiviikkoa ja sen sisältämää ohjelmaa odotettiin innokkaasti, mutta ihmisille tuntui olevan vielä hieman epäselvää, millainen viikko heillä tulee edessänsä olemaan. Siitä allekirjoittanut varmasti raportoi myöhemmin, kunhan asia hieman tarkemmin hänelle selviää.