maanantai 9. kesäkuuta 2014

Viimeiset viikot Afrikassa

Doktor Järvenpää ja Mr. Rantasen viimeiset viikot Malawissa kuluivat pitkälti koulutehtävien parissa ja ankaran puurtamisen jälkeen hommat saatiin tyylikkäästi pakettiin. He tapasivat viimeisten viikkojen aikana malawilaisia tuttaviansa, jonka lisäksi he mm. kiertelivät perinteiseen tapaan vanhan kaupungin kojuja läpi. Doktor kärsi viimeisten viikkojen aikana lukuisista yleisoireista ja korkeasta kuumeesta, jonka yhteydessä hän söi kaksi lääkärin määräämää antibiootti-kuuria. Antibiootit poistivat lopulta korkean kuumeen, mutta joitakin oireita hänelle silti jäi. Malawissa edes yksityiset klinikat eivät pysty aina tarjoamaan riittäviä palveluita ja usein oireiden aiheuttaja voi jäädä hyvinkin epäselväksi, vaikka tilanne vaikuttaisikin yksinkertaiselta. Klinikoiden työntekijöiden motivaatio ei aina ole paras mahdollinen, jonka lisäksi puutteelliset tutkimuskeinot ja vähäiset resurssit eivät edesauta oikean diagnoosin löytämistä. Tosinaan koko hoito pohjautuu siihen, että kokeillaan yhtä lääkettä, jonka jälkeen valitaan toinen, jos ensimmäinen ei tuota toivottua tulosta. Näiden kokeilujen taustalla saattavat olla pelkästään potilaan kuvailemat oireet ja ehkäpä malariatesti; antibiootteja moniin vaivoihin tarjotaan heppoisin perustein. Jos potilaalla todetaan bakteereita veressä ja virtsassa, kuten Doktorin tapauksessa, niin voi olla täysin mahdotonta selvittää, minkä sortin tulehdus on kyseessä.

Päähenkilömme kärsiessä vielä antibioottien jälkeenkin lukuisista oireista, oli hän lopulta yhteydessä vakuutusyhtiönsä osoittamaan klinikkaan Suomessa, josta häntä kehotettiin siirtymään Sambian puolelle. Tämä siksi, että Doktor tiedusteli heidän mielipidettään, onko matkan keskeyttämiselle edellytykset vai uskaltaako hän matkustaa Sambiaan, jonne siirtyminen kuului miesten suunnitelmiin. Sambiasta kaksikon oli tarkoitus lentää Suomeen ja liput lennoille oli ostettu jo valmiiksi aina Lusakasta Helsinkiin. Myös Sambian terveydenhuollon taso on monin paikoin puutteellinen, mutta laadukasta hoitoa on mahdollista saada ainakin maan pääkaupungissa Lusakassa. Doktor sai oireensa pysymään lievinä tulehduskipulääkkeiden avulla ja viimeiset kuusi päivää Sambian puolella sujuivat erinomaisesti, jonka seurauksena hänen ei tarvinnut tutustua sambialaisiin lääkäriasemiin.

Miehet viettivät kolme yötä Lusakassa, jonka lisäksi he matkustivat myös Livingstonen kaupunkiin pariksi yöksi; paikka on tunnettu Victorian putouksista, joita miesten oli luonnollisesti käytävä lähempänä ihmettelemässä. He löysivät sieltä upeita maisemia ja mahtavat vesiputoukset, joista nouseva vesihöyry satoi maahan kastellen Doktorin ja Mr. Rantasen vaatteet läpimäriksi. Doktor kävi myös testaamassa Sambian ja Zimbabwen välisellä sillalla 111 metrin Benji-hypyn, joka oli myös hänen ensimmäinen benji-hyppynsä koskaan. Tämä oli varmasti hyvä lopetus Afrikan reissulle ja Doktor suositteleekin paikan päälle matkustavia rohkeasti kokeilemaan, miltä tuntuu pää edellä putoaminen korkealta sillalta.

Suomeen Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen palasivat 6.6.2014 reilu kolme kuukautta lähtönsä jälkeen. Tavarat olivat jääneet matkalle eivätkä ne saapuneet paluupäivänä Suomeen, mutta ne toimitettiin suoraan Joensuun lentokentälle 7.6.2014, josta kamppeet luonnollisesti noudettiin.

Toivottavasti tekstien pohjalta muodostuu edes jonkinlainen yleiskuva reissun luonteesta ja sen tapahtumista. Kiitos kaikille niille, jotka lukivat tätä blogia!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Road Trip

Tiistaina aamupäivällä Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen alkoivat valmistella lähtöänsä Blantyren kaupunkiin. He pakkasivat mukaansa kaiken tarpeellisen ja jättivät osan tavaroista koululle lukkojen taakse säilöön. Asuntonsa he tyhjensivät ennen lähtöänsä lähes kokonaan, että sinne jäisi mahdollisimman vähän irtaimistoa mahdollisten murtomiesten harmiksi. Maanantaina Doktor ei ollut enää kärsinyt kuumeesta, joten miehet uskalsivat lähteä tiistaina matkaan levollisin mielin. He olivat lainanneet sunnuntaina rahaa vastaan tutun tutulta vuoden -91 Toyotan, jonka takabaksiin he heittivät täyteen pakatut reppunsa; tämän jälkeen Doktor hyppäsi rattiin ja ajomatka Blantyreen sai alkaa.

Perille Blantyreen he pääsivät auringonlaskun aikaan ja matkan pituus oli alle 400km. Tiet olivat jokseenkin hyväkuntoisia, mutta tarjolla oli myös huonompaa hiekkapätkää ja reikäistä asfalttia. Vasemmanpuoleinen liikenne vaati alkuun normaalia enemmän keskittymistä, mutta melko nopeasti Doktorin silmät ja motoriikka alkoivat tottua tähän nurinkuriseen meininkiin. Välillä hän löysi itsensä väärältä kaistalta ja varsinkin risteyksissä piti miettiä, miten ne oikein klaarataan. Liikenneympyrät vastapäivään, vaihdekeppi vasemmalla ja vilkunkytkin oikealla tulivat kuitenkin melko nopeasti haltuun, mutta toki välillä pyyhkijät lähtivät päälle vilkkujen sijaan ja sitä rataa. Majapaikan löytäminen tuotti ensin ongelmia ja kaikkialla tuntui olevan täyttä, kunnes Blantyre Lodgesta löytyi lopulta vapaa huone miesten käyttöön.

Blantyressä Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen viettivät kaksi yötä; siellä he tutustuivat paikalliseen torimeininkiin ja keskustan alueeseen. Keskiviikkona heidän autostaan puhkesi kaksi rengasta, joiden tilalle hankittiin pari uutta vastaavaa. Miesten tarkoituksena oli mennä Malawin ainoaan elokuvateatteriin katsomaan joku tiukka filmi, mutta heidän harmikseen leffateatteri oli ollut suljettuna vuodenvaihteesta lähtien. Kyseinen elokuvateatteri oli rakennettu maan alle parkkihallin yhteyteen, joten autollakin olisi päässyt kätevästi ovelle asti. Blantyren kaupunki on hieman Lilongwea modernimpi ja sen keskusta on korkeammaksi rakennettu, mutta mistään metropolista ei kuitenkaan voida puhua. Lisäksi Blantyre on Malawin hallinnollinen keskus ja kaupunki on maassa asuvien liikemiesten suosiossa; kohteesta löytyi myös hyvää pizzaa ja Kentucky Fried Chicken, jonka safkat Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen kävivät luonnollisesti testaamassa.

Torstaina Doktor ja Mr. Rantanen ajelivat Monkey Bayhyn, joka sijaitsee Malawijärven rannalla. Siellä he yöpyivät Venice Beach Backpacker Lodgessa, jossa oli todella rauhallista; he saivat nauttia hiljaisuudesta ja upeasta järvimaisemasta, eikä paikan päältä löytynyt muita yöpyjiä. Perjantaina matka jatkui Cape Macleariin heti sen jälkeen, kun kolmas puhjennut rengas oli saatu paikattua. Lisäksi autoa jouduttiin perinteiseen tapaan työntelemään käyntiin ja kävi pikkuhiljaa selväksi, että auton omistaja oli kusettanut miehiä kertoessaan renkaidensa olevan kuin uudet. Rengasrikkojen takia Doktor ja Mr. Rantanen skippasivat kokonaan reittisuunnitelmaansa kuuluvan Mulanjen kylän, jonka lähistöltä löytyy mm. Malawin korkein, aina yli kolmeen kilometriin asti nouseva Mt. Mulanjen huippu.

Miesten viikonloppu vierähti Cape Maclearissa hyvän ruoan, virvokkeiden ja järvimaiseman äärellä rentoutuessa. Paikan päällä uitiin, otettiin aurinkoa ja tutustuttiin muihin lomailijoihin sekä paikallisiin ihmisiin. Sunnuntaina Doktor ja Mr. Rantanen ajelivat takaisin Lilongween ja matkan saldona oli kaksi rengasrikkoa ja auton työntämistä. Näiden takia reissu hieman venähti ja perille Kamuzu College of Nursingin hostellille äijät pääsivät vasta pimeän jo laskeuduttua. Ajomatkaa viikon aikana kertyi kaiken kaikkiaan noin tuhat kilometriä, jonka yhteydessä ostettiin kolme uutta rengasta ja paikattiin kahta vanhaa.

Maanantaina he tapasivat auton omistajan, joka oli sanojensa mukaan pahoillansa renkaiden huonosta kunnosta; ei kuitenkaan niin pahoillaan, että olisi ollut halukas hyvittämään mitään takaisin Doktorille ja Mr. Rantaselle. Omistaja oli kertomansa mukaan jo käyttänyt kaikki Doktorin ja Mr. Rantasen etukäteen toimittamat rahat, jonka seurauksena miehet käskivät myymään uudet ostamansa renkaat pois ja toimittamaan niistä saadut tuotot sitten itsellensä. Miesten kärsimä taloudellinen tappio oli minimaalinen, mutta tästä huolimatta he halusivat pitää puolensa; vilpillinen meininki on Malawissa valitettavan yleistä, eikä kyseiselle toiminnalle tule antaa hyväksyntää. Paras tapa on on olla antamatta liikaa siimaa, kun huomaa tai epäilee joutuneensa vedätyksen kohteeksi.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kaksi hyttystä yhdellä iskulla

Torstaina miehet jatkoivat kotikäyntejä ikäihmisten luokse Kawalen terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä. Saman päivän aikana he sopivat yhdessä opettajansa ja terveyskeskuksessa työskentelevän terveydenvalvojan kanssa, että perjantaina he menevät Area23:lle koulun järjestämällä kyydityksellä. Kyyti koululta järjestyi, mutta miespuolinen terveydenvalvoja, jonka oli tarkoitus lähteä alueelle heidän mukanaan, ei ollutkaan saapunut töihin. Miehet eivät enää jatkaneet kotikäyntejä, koska terveyskeskuksella työskenteli kyseisenä päivänä vain yksi sairaanhoitaja eikä yhtäkään terveydenvalvojaa, jonka seurauksena paikan päällä ei ollut ketään heitä ohjeistamassa. Kotikäynnit ikääntyneiden luokse ovat Malawissa melko haastavia, jos mukana ei ole henkilöä, joka puhuu sekä englantia että chichewaa; suurin osa malawilaisista ikäihmisistä ei hallitse englannin kieltä, joten kommunikaatio voi olla hankalaa.

Koko viikon ajan Doktor oli kärsinyt lukuisista yleisoireista, joihin kuuluivat mm. päänsärky, väsymys ja yleinen jaksamattomuus. Perjantaina hänelle alkoi nousta kuume, joten iltapäivän puolella päähenkilömme oli lähdettävä klinikalle lääkärin tutkittavaksi. Paikan päällä otettiin verikokeita ja Doktor jäi odottelemaan vastauksia, jotka saatuaan hän tapasi lekurin uudelleen; oireiden aiheuttajiksi paljastuivat malaria ja jokin bakteeriperäinen infektio. Lääkäri määräsi Doktorille kolmen päivän kuurin Lonart-nimisiä tabletteja malarian kukistamiseen, jonka lisäksi hänen mukaansa tarttui myös pidempi antibioottikuuri bakteeriperäisen infektion selättämiseksi. Myös kipulääkitystä kehotettiin käyttämään aamuin illoin kuumeen ja muun oireiston lievittämiseksi.

Perjantai-illan lähestyessä Doktorin ruumiinlämpö kohosi entisestään, jonka lisäksi hän kärsi vilunväreistä, vatsaoireista, päänsärystä ja kolotuksesta. Perinteinen Burana toimi oireisiin aluksi hyvin, mutta lauantaina hänen tilansa alkoi mennä huonommaksi ja kuume ei talttunut täysin edes särkylääkkeillä; hänen ruumiinlämpönsä nousi hetkittäin lähelle neljääkymmentä, jolloin hän otti luonnollisesti lisää Buranaa.

Malaria aiheuttaa voimakkaita kuumekohtauksia ja sille on tyypillistä kuumeen nopea nouseminen ja laskeminen vuorotellen. Kuumeen noustessa tartunnan saanut kärsii voimakkaista vilunväristyksistä, kun taas kuumeen laskiessa hikoilu voi olla erittäin runsasta. Malarialoinen siirtyy hyttysestä ihmisen verenkiertoon, kun hyttynen imee ihon läpi verta. Sen jälkeen loinen kulkeutuu maksaan ja lisääntyy siellä jakautumalla. Tämän seurauksena osa jakautuneista loissoluista siirtyy verenkiertoon, jossa ne kiinnittyvät punasoluihin; säännöllisin väliajoin loiset poistuvat punasoluista tunkeutuakseen toisiin soluihin vapauttaen samalla aineenvaihduntatuotteita, jotka aiheuttavat tartunnan saaneelle rajuja kuumekohtauksia. Tämä sykli toistuu kerta toisensa samaa kaavaa noudattaen ja sen kesto on lähes täysin vakio.

Viimeistään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Doktor sai tuntea, miksi tätä loistautia kutsutaan malariaksi, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa horkkaa. Hän heräsi keskellä yötä rajuihin vilunväristyksiin kuumeen noustessa korkeaksi, jonka lisäksi hänen oli juostava toilettiin vatsaoireiden saattelemana. Hänen yöllistä heräämistä varjostivat myös huimaus, heikotus ja kiihtynyt syketaajuus sekä voimattomuus. WC-reissun jälkeen hän otti lisää Buranaa ja koitti juoda reiluhkon määrän vettä, joka pahoinvoinnin seurauksena oli lähellä nousta takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Jäätävä horkka pakotti Doktorin kampeamaan syvälle makuupussiinsa ja ottamaan päällensä vielä ylimääräisen lakanan lämpöä tuomaan; arvaahan sen, että seuraavaksi mies heräsi aamuyöstä siihen, kun sänky ja koko äijä olivat siinä kunnossa, että vastaavaa jälkeä saa aikaiseksi vain nukkuessaan vesisateessa taivasalla.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Viimeinen työviikko

Viime viikonloppuna Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen pysyivät Lilongwessa, koska he halusivat säästellä voimavarojaan tulevaa työviikkoa varten. Lauantaina Doktor teki päiväreissun Kawaleen, joka on Lilongwen esikaupunkialuetta. Liikkuessaan yksin tällä osittain slummiutuneella Kawalen alueella, sai Doktor paljon huomiota osakseen paikallisilta ihmisiltä. Hän kikkaili muun muassa paikallisen ala-asteen kulmilla, jossa hän tutustui erääseen taloustieteen opiskelijaan; tämä kyseinen kaveri vietti päivän esitellen Doktorille erilaisia mestoja, joihin kuului mm. hänen oma asuntonsa, jalkapallostadion, ja urheiluopisto. Kawalen alueen lapset olivat erittäin kiinnostuneita tästä suomalaisesta matkamiehestä ja he ihailivat moneen otteeseen hänen lyhyeksi leikattua tukkaansa; skidit olivat täysin varmoja siitä, että Doktorin täytyi olla sotilas ja työskennellä jonkin armeijan leivissä.

Doktor ja hänen paikallinen oppaansa pistäytyivät päivän aikana myös hökkelityyppisessä lähiöbaarissa, josta Doktor palasi uuden ystävänsä kanssa erikoisreittejä pitkin Kamuzu School of Nursingin kulmille juuri ennen auringonlaskua. Ennen tätä Doktor ja hänen uusi ystävänsä kohtasivat päiväretken aikana humaltuneen ja kannabispäihtyneen nuorisojoukon, jonka jäsenet vaativat Doktoria luovuttamaan omaisuutensa yleishyödyllisempään käyttöön. Onneksi päähenkilömme erinomaiset diplomatiantaidot ja puhumisenlahjat toimivat ja pienten neuvotteluiden jälkeen hänet jätettiin rauhaan tuhat kwachaa, eli kaksi euroa ja neljä savuketta köyhempänä. Tämän jälkeen kyseinen gangstaposse alkoi riidellä keskenään, koska kaikki porukan jäsenet eivät olleet tyytyväisiä siihen, että Black Jesus-nimeä kantanut nuorimies otti lahjuksia vastaan Babylonilta. Tässä vaiheessa Doktor ja hänen kaverinsa katsoivat parhaaksi poistua paikalta vähin äänin, jonka jälkeen päivä jatkuikin rauhallisesti ja ongelmitta aina nukkumaanmenoon asti. Edellä kuvattu tilanne muistuttaa siitä, ettei tällaisissa paikoissa liikkuessaan kannata kantaa sellaista mukanaan, mistä ei ole tosipaikan tullen valmis luopumaan. On kuitenkin hyvä pitää taskuissaan pieniä määriä rahaa ja tupakkaa, koska roistot ovat yleensä varsin pieneen tyytyväisiä. Tyhjä saalis taas voi hermostuttaa pitkäkyntisen ja tarkoitushan on, ettei kenellekään jää paha mieli. Lisäksi välikohtauksissa on tärkeää säilyttää itsevarma ote, kunnioittaa toista kaikesta huolimatta ja välttää leikkimästä supersankaria, vaikka Marvelin sarjakuvia olisi joskus lukenutkin.

Sunnuntaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen suunnistivat Crossroads-nimisen liikekeskuksen lähellä sijaitsevan hotellin uima-altaille viettämään aurinkoista päivää kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Siellä he rentoutuivat, uivat ja nauttivat kauniista päivästä virvokkeiden lomassa. Hotellilta löytyi myös sauna, jota miehet tietenkin halusivat kokeilla; onhan se jonkinlainen extreme-elämys mennä saunaan Afrikassa. Malawilaiset ystävät eivät saunomisesta innostuneet, mutta he seurasivat sivusta huvittuneina punanahkaisia suomalaismiehiä, jotka palasivat altaille miedohkojen löylyjen jälkeen. Heidän oli ilmeisesti melko vaikea käsittää, miten joku tervepäinen ihminen haluaa vapaaehtoisesti istua kuumassa huoneessa, jossa on kaiken lisäksi pimeää ja ahdasta.

Maanantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen siirtyivät työskentelemään Kawalen terveyskeskukseen. He tekivät kotikäyntejä ikääntyneiden ihmisten luokse terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä, jonka lisäksi he tapasivat terveyskeskuksen päivystykseen saapuvia asiakkaita. Loppupäivän aikana he antoivat rokotteita lapsille, koska katsoivat parhaaksi käyttää ylimääräisen ajan hyödyllisesti silloin, kun kaikki ikäihmiset olivat saaneet tarvitsemansa.

Tiistaina ja keskiviikkona he jatkoivat kotikäyntejä ikääntyneiden luokse, jonka yhteydessä he haastattelivat näitä elämää nähneitä vanhan liiton konkareita. Yleinen linja on melko lailla se, että vanhukset Malawissa ovat todella köyhiä eikä valtio maksa heille eläkettä. Tämän seurauksena heillä ei ole riittävästi rahaa ruokaan tai lääkkeisiin, jonka lisäksi he eivät saa riittävästi apua arjessa pärjäämiseen. Jos heidän läheisensä eivät kykene auttamaan heitä jokapäiväisten kulujen kattamisessa, saattaa heidän taloudellinen asemansa olla todella kurja. Myös heidän lähipiirissään olevat ovat tyypillisesti vähävaraisia, eikä kirkkokaan yleensä pysty tarjoamaan heille taloudellista tukea. Tästä huolimatta monet näistä miesten tapaamista ikäihmisistä olivat yli 90-vuotiaita ja he viettivät aktiivista elämää ilman säännöllistä lääkitystä. Tätä selittänee osittain se, että tähän ikään selviytyneillä malawilaisilla täytyy olla hyvä geneettinen perimä, mutta suuri merkitys on varmasti myös kekseliäisyydellä ja elämänasenteella. Aktiivisuuden säilyttäminen läpi elämän tuntuu olevan yhteinen nimittäjä näiden ihmisten välillä, joten siinä varmaankin se tyypillisin pitkän iän salaisuus. Lisäksi myös hyvät ja toimivat ihmissuhteet ovat merkittävässä roolissa ja parhaimmillaan malawilainen talous on näitä molempia tupaten täynnä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki gerontologisen hoitoyön harjoittelun tunnit alkavat vihdoinkin olla paketissa, jonka seurauksena ahkerat vaihto-opiskelijamme pääsevät vihdoinkin ottamaan rennommin. Töitä on tiedossa vielä perjantaihin asti, jonka jälkeen jätkät vuokraavat auton ja lähtevät pidemmälle reissulle kohti Blantyren kaupunkia.

torstai 1. toukokuuta 2014

Kirurginen osasto 1A

Maanantaista lähtien Dr. Järvenpää ja Mr. Rantanen työskentelivät Kamuzun keskussairaalan kirurgisella osastolla 1A. Kaikki yksikön potilaat olivat miehiä, joista suurin osa oli verrattain nuoria. Malawilaisten suuhygienia ei ole samalla tasolla kuin mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu, jonka lisäksi julkiset hampaidenhuoltopalvelut ovat puutteellisia; tämä näkyi kirurgisella osastolla lukuisina suu- ja hammasinfektioina. Turvonneiden naamojen näkeminen auttoi Doktoria ymmärtämään, miksi Suomessa halutaan pitää hyvää huolta kansalaisten purukalustoista; suun tulehdukset ovat erittäin kivuliaita, niiden ennaltaehkäisy on kustannustehokasta ja hoitamatta jättäminen voi johtaa yleisinfektioihin eli sepsiksiin. Sepsis taas voi johtaa verenmyrkytykseen eli bakteremiaan, jossa verenkiertoon pääsee bakteereita tulehtuneista kudoksista; tila aiheuttaa tyypillisesti potilaan kuoleman ilman antibioottihoidon aloittamista.

Osastolla tavattiin myös albiinoita ja näiden henkilöiden elimistö ei pysty tuottamaan normaalisti melaniinia; albinismi aiheuttaa pigmenttihäiriöitä ja erilaisia silmäsairauksia. Melaniinin puutteesta kärsivät ihmiset ovat vaaleaihoisia, vaaleahiuksisia ja usein sini- tai punasilmäisiä. Eteläisessä Afrikassa albiinoiden esiintyvyys on suurempi kuin missään muualla maailmassa; he palavat herkästi auringossa ja ovat alttiita lukuisille iholla esiintyville sairauksille, kuten melanoomalle.

Erilaiset palovammat näkyivät osaston arjessa ja Doktorin mieleen painui tapaus, jossa miehen päälle oli heitetty happoa. Tästä syntyneet palovammat olivat sen verran vakavat, että hermokudoksen vaurioiden vuoksi potilas ei tuntenut kipua edes haavojen puhdistuksen yhteydessä. Palovammat olivat syntyneet noin kuukausi sitten ja mies odotti pääsyä operaatioon, jonka tarkoituksena oli siirtää ihoa kehon muista osista palovamma-alueelle.

Kirurgiset potilaat Malawissa kärsivät haava- ja leikkausalueiden infektioista, joka johtuu huonosta hygieniatasosta ja steriilien välineiden puutteesta. Aseptiikan ongelmien vuoksi potilaille annetaan valtavia määriä antibiootteja, koska infektioriski leikkauksien ja tapaturmien yhteydessä on suuri. Tämä on perusteltua, mutta ei kovin kustannustehokasta, sillä infektioiden tehokkaampi ennaltaehkäisy lyhentäisi potilaiden sairaalassaoloaikoja aiheuttaen säästöjä, jonka lisäksi antibioottiprofylaksioihin ei kuluisi niin paljon rahaa. Antibioottiprofylaksialla tarkoitetaan ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa ja Malawissa antibiooteilla paikataan monesti ongelmia aseptisiin työskentelytapoihin liittyen. Antibioottiprofylaksia on yleisesti käytössä Suomessakin, mutta sen turhaa käyttöä pyritään välttämään. On hyvä myös muistaa, että pidemmällä juoksulla mikrobit voivat tulla vastustuskykyisiksi antibiooteille, jos niitä käytetään liikaa, eikä niiden turha käyttö tämän takia ole suotavaa. Resistenttien bakteerikantojen kehittyminen luo jatkuvuutta lääketeollisuudelle, kun markkinoille tarvitaan uusia lääkevalmisteita; muita hyviä puolia tästä on vaikea löytää.

Dr. Järvenpää ja Mr. Rantanen näkivät osastolla myös pitkälle edenneitä kasvaimia ja liikenneonnettomuuksien uhreja; tämän lisäksi he kohtasivat henkilöitä, jotka kärsivät erilaisista vatsan ja suoliston ongelmista. Miehille kerrottiin, että Malawissa voi törmätä potilaisiin, jotka ovat joutuneet krokotiilien kovaan käsittelyyn: tyypilliset uhrit ovat kalastajia. Lisäksi myös käärmeiden ja hämähäkkien puremat sekä skorpionien pistot voivat joskus vaatia sairaalahoitoa, mutta kerrotun mukaan kuitenkin harvemmin; poikkeuksena ovat tietenkin allergiset potilaat ja pistot/puremat suun tai kaulan alueella.

Tässä vaiheessa Malawin työharjoittelujaksoa Doktor Järvenpää on saanut paljon uutta tietoa pediatristen ja geriatristen potilaiden hoitotyöstä, jonka lisäksi hän on päässyt kehittämään monipuolisesti myös lukuisia muita taitoja hoitotyön saralla; näitä ovat mm. potilaan katetrointi, kanylointi, laskimoverinäytteenotto, haavansidonta, haavanhoito, trakeostomiapotilaan hoito ja nenämahaletkun laitto. Hän on saanut harjoitusta lääkkeenannosta lihakseen ja laskimoon, jonka lisäksi hän on kehittynyt nestehoidon toteuttajana. Uutta informaatiota hänelle on kertynyt erilaisista verivalmisteista ja erilaisten lääkeaineiden sekoittamisesta ennen injektionantoa. Miesten viimeinen työharjoittelujakso Malawissa alkaa ensi perjantaina Community Nursing Departmentissa, jonka aikana suomalaiskaksikko pääsee tutustumaan hoitotyöhön syrjäseuduilla ja esikaupunkialueen ulkopuolella.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Social Weekend

Tiistaista perjantaihin miehet jatkoivat työntekoa sisätautien osastolla tutun kaavan mukaisesti. He hoitivat viikon aikana mm. syöpäsairauksista kärsiviä potilaita, jonka lisäksi he tutustuivat myös palliatiivisen hoidon toteutukseen. Lisäksi he osallistuivat mm. kouristelevan potilaan hoitoon ja he saivat uutta tietoa diabeteksen hoitoon liittyvistä ongelmista Malawissa. Viikko pyörähti pitkälti edellisessä postauksessa mainittujen teemojen ympärillä, jonka lisäksi Doktor Järvenpää osallistui perjantaina myös vainajan laittoon, kun hänen työvuoronsa aikana menehtyi yksi osaston potilaista. Tämän johdosta hän oli läsnä omaisten surutyössä, jonka yhteydessä myös sairaalan ruumishuone tuli hänelle tutuksi.

Viikon aikana kävi ilmi, että potilaiden tila ei välttämättä ole kovin mutkikas, mutta keinot hoitaa heitä ovat usein rajalliset esimerkiksi hoitovälineiden, tutkimuskeinojen ja lääkkeiden niukkuuden vuoksi. Esimerkiksi potilaan katetroimisen yhteydessä oli työn ja tuskan takana saada osastolle steriilit käsineet, joten tällaisiin rutiinitoimenpiteisiin voi liittyä monesti kohonnut infektioriski; usein henkilökunnalla on ajantasaista tietoa siitä, kuinka potilaita tulisi hoitaa, mutta resurssit ovat niukat ja tämän takia hoidon laatu voi olla puutteellinen. Työviikon iloisiin tapahtumiin kuului esimerkiksi hetki, jolloin yleislääketieteen osastolle eksynyt psykiatrinen potilas tuli yllättäen hoitajien kansliaan ja muiskautti suudelman Mr. Rantasen poskelle.

Viikonloppuna Mr. Rantanen matkusti Dedzaan Doktorin jäädessä hengailemaan koululle paikallisten opiskelijoiden seurassa. Viikonloppuna Kamuzu College of Nursingin opiskelijat juhlivat ja pitivät hauskaa, sillä vuorossa oli kerran vuodessa koululla järjestettävä Social Weekend-niminen tapahtuma. Ihmiset tanssivat, joivat ja viettivät aikaa toistensa seurassa DJ:n soittaessa musiikkia läpi yön. Lauantaina paikalliset rap-, rnb- ja reggaeartistit valloittivat lavan, jonka lisäksi Doktor ”avioitui” päivän aikana paikallisen opiskelijatytön kanssa. Mock Wedding on jokavuotinen perinne ja tänä vuonna Doktor sai kunnian olla sulhasena näissä jäljitellyissä häissä. Leikkimielisyydestä huolimatta koko kaava vedettiin alusta loppuun oikeiden häiden tapaan ja kaikki osallistuivat juttuun vähintään yhtä tosissaan kuin oikeissa häissäkin. Väkeä oli paikalla paljon ja tunnelma oli niin aito, että Doktor oli hetkittäin jopa huolissaan, onko kyse sittenkään teeskentelystä, vai oliko tämä sittenkin totisinta totta?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Yleislääketiedettä

Tiistaina Joensuun eliittijoukot iskivät suoraan Kamuzu Central Hospitalin ylimpään kerrokseen. He löysivät sieltä yleislääketieteellisen osaston, jossa potilaiden hoidon tarve koostui pääpiirteittäin seuraavista teemoista: HIV/Aids, malaria, tuberkuloosi, pneumonia, meningiitti, epilepsia, munuaissairaudet ja erilaiset infektiot. Miehet aloittivat työskentelyn naistenosaston puolella, jossa potilaiden ikä oli noin 14–15:sta vuodesta ylöspäin hieman yli 70 ikävuoteen asti. Silmiinpistävää oli se, että osaston potilaat olivat verrattain nuoria ja oikeastaan vain yhtä osaston potilaista voitaisiin sanoa ikääntyneeksi. Potilaita yleislääketieteellisen naistenosaston puolella oli kaikkiaan viitisen kymmentä ja suurin osa heistä oli terveydentilaltaan huonossa kunnossa. Osaston varustetasossa oli Doktorin mielestä parantamisen varaa ja tavanomaisia hoitotarvikkeitakin oli tarjolla vain niukasti; tämän lisäksi lääkkeitä ei kerrotun mukaan ole aina tarpeeksi saatavilla.

Tällä viikolla Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen jatkavat siis gerontologisen hoitotyön harjoitteluaan, joten he yrittävät löytää osastolta mahdollisimman monta ikääntynyttä potilasta. Tehtävä vaikuttaa hieman haasteelliselta, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta; pääsiväthän he osallistumaan jo yhden ikäihmisen hoitoon heti ensimmäisenä päivänä.