keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Viimeinen työviikko

Viime viikonloppuna Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen pysyivät Lilongwessa, koska he halusivat säästellä voimavarojaan tulevaa työviikkoa varten. Lauantaina Doktor teki päiväreissun Kawaleen, joka on Lilongwen esikaupunkialuetta. Liikkuessaan yksin tällä osittain slummiutuneella Kawalen alueella, sai Doktor paljon huomiota osakseen paikallisilta ihmisiltä. Hän kikkaili muun muassa paikallisen ala-asteen kulmilla, jossa hän tutustui erääseen taloustieteen opiskelijaan; tämä kyseinen kaveri vietti päivän esitellen Doktorille erilaisia mestoja, joihin kuului mm. hänen oma asuntonsa, jalkapallostadion, ja urheiluopisto. Kawalen alueen lapset olivat erittäin kiinnostuneita tästä suomalaisesta matkamiehestä ja he ihailivat moneen otteeseen hänen lyhyeksi leikattua tukkaansa; skidit olivat täysin varmoja siitä, että Doktorin täytyi olla sotilas ja työskennellä jonkin armeijan leivissä.

Doktor ja hänen paikallinen oppaansa pistäytyivät päivän aikana myös hökkelityyppisessä lähiöbaarissa, josta Doktor palasi uuden ystävänsä kanssa erikoisreittejä pitkin Kamuzu School of Nursingin kulmille juuri ennen auringonlaskua. Ennen tätä Doktor ja hänen uusi ystävänsä kohtasivat päiväretken aikana humaltuneen ja kannabispäihtyneen nuorisojoukon, jonka jäsenet vaativat Doktoria luovuttamaan omaisuutensa yleishyödyllisempään käyttöön. Onneksi päähenkilömme erinomaiset diplomatiantaidot ja puhumisenlahjat toimivat ja pienten neuvotteluiden jälkeen hänet jätettiin rauhaan tuhat kwachaa, eli kaksi euroa ja neljä savuketta köyhempänä. Tämän jälkeen kyseinen gangstaposse alkoi riidellä keskenään, koska kaikki porukan jäsenet eivät olleet tyytyväisiä siihen, että Black Jesus-nimeä kantanut nuorimies otti lahjuksia vastaan Babylonilta. Tässä vaiheessa Doktor ja hänen kaverinsa katsoivat parhaaksi poistua paikalta vähin äänin, jonka jälkeen päivä jatkuikin rauhallisesti ja ongelmitta aina nukkumaanmenoon asti. Edellä kuvattu tilanne muistuttaa siitä, ettei tällaisissa paikoissa liikkuessaan kannata kantaa sellaista mukanaan, mistä ei ole tosipaikan tullen valmis luopumaan. On kuitenkin hyvä pitää taskuissaan pieniä määriä rahaa ja tupakkaa, koska roistot ovat yleensä varsin pieneen tyytyväisiä. Tyhjä saalis taas voi hermostuttaa pitkäkyntisen ja tarkoitushan on, ettei kenellekään jää paha mieli. Lisäksi välikohtauksissa on tärkeää säilyttää itsevarma ote, kunnioittaa toista kaikesta huolimatta ja välttää leikkimästä supersankaria, vaikka Marvelin sarjakuvia olisi joskus lukenutkin.

Sunnuntaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen suunnistivat Crossroads-nimisen liikekeskuksen lähellä sijaitsevan hotellin uima-altaille viettämään aurinkoista päivää kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Siellä he rentoutuivat, uivat ja nauttivat kauniista päivästä virvokkeiden lomassa. Hotellilta löytyi myös sauna, jota miehet tietenkin halusivat kokeilla; onhan se jonkinlainen extreme-elämys mennä saunaan Afrikassa. Malawilaiset ystävät eivät saunomisesta innostuneet, mutta he seurasivat sivusta huvittuneina punanahkaisia suomalaismiehiä, jotka palasivat altaille miedohkojen löylyjen jälkeen. Heidän oli ilmeisesti melko vaikea käsittää, miten joku tervepäinen ihminen haluaa vapaaehtoisesti istua kuumassa huoneessa, jossa on kaiken lisäksi pimeää ja ahdasta.

Maanantaina Doktor Järvenpää ja Mr. Rantanen siirtyivät työskentelemään Kawalen terveyskeskukseen. He tekivät kotikäyntejä ikääntyneiden ihmisten luokse terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä, jonka lisäksi he tapasivat terveyskeskuksen päivystykseen saapuvia asiakkaita. Loppupäivän aikana he antoivat rokotteita lapsille, koska katsoivat parhaaksi käyttää ylimääräisen ajan hyödyllisesti silloin, kun kaikki ikäihmiset olivat saaneet tarvitsemansa.

Tiistaina ja keskiviikkona he jatkoivat kotikäyntejä ikääntyneiden luokse, jonka yhteydessä he haastattelivat näitä elämää nähneitä vanhan liiton konkareita. Yleinen linja on melko lailla se, että vanhukset Malawissa ovat todella köyhiä eikä valtio maksa heille eläkettä. Tämän seurauksena heillä ei ole riittävästi rahaa ruokaan tai lääkkeisiin, jonka lisäksi he eivät saa riittävästi apua arjessa pärjäämiseen. Jos heidän läheisensä eivät kykene auttamaan heitä jokapäiväisten kulujen kattamisessa, saattaa heidän taloudellinen asemansa olla todella kurja. Myös heidän lähipiirissään olevat ovat tyypillisesti vähävaraisia, eikä kirkkokaan yleensä pysty tarjoamaan heille taloudellista tukea. Tästä huolimatta monet näistä miesten tapaamista ikäihmisistä olivat yli 90-vuotiaita ja he viettivät aktiivista elämää ilman säännöllistä lääkitystä. Tätä selittänee osittain se, että tähän ikään selviytyneillä malawilaisilla täytyy olla hyvä geneettinen perimä, mutta suuri merkitys on varmasti myös kekseliäisyydellä ja elämänasenteella. Aktiivisuuden säilyttäminen läpi elämän tuntuu olevan yhteinen nimittäjä näiden ihmisten välillä, joten siinä varmaankin se tyypillisin pitkän iän salaisuus. Lisäksi myös hyvät ja toimivat ihmissuhteet ovat merkittävässä roolissa ja parhaimmillaan malawilainen talous on näitä molempia tupaten täynnä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki gerontologisen hoitoyön harjoittelun tunnit alkavat vihdoinkin olla paketissa, jonka seurauksena ahkerat vaihto-opiskelijamme pääsevät vihdoinkin ottamaan rennommin. Töitä on tiedossa vielä perjantaihin asti, jonka jälkeen jätkät vuokraavat auton ja lähtevät pidemmälle reissulle kohti Blantyren kaupunkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti