Pilleripusseja

Tiistai-aamuna Doktor ei ollut parhaimmassa iskussa, mutta hän lähti tästä huolimatta sairaalalle töihin. Erilaiset vatsaoireet, flunssainen olo ja lihassäryt vaivasivat miestä aamupäivän ajan, jonka seurauksena hän palasi lounastauon jälkeen asunnollensa lepäämään. Päivän edetessä hänen ruumiinlämpönsä alkoi kohota ja hänellä ilmeni myös viiltävää päänsärkyä. Nämä edellä mainitut yleisoireet ja kohonnut kuume saivat matkalaisemme epäilemään, että oireiden aiheuttaja voisi olla malaria. Tämän seurauksena Mr. Rantanen tarkasti kollegansa mahdollisen tartunnan varalta, mutta malariapikatestin tulos osoittautui kuitenkin negatiiviseksi. Doktor päätti seurata voinnin kehittymistä seuraavaan aamuun asti ja keskiviikkona hän marssi heti herättyään opiskelijaterveydenhuoltoon lievähkön vatsakivun ja toispuolisen päänsäryn saattelemana. Hän tapasi Dr. Livingstone Memorial Clinicin vastaanotolla sairaanhoitajan ja lääkärin, jonka jälkeen hänestä otettiin muutamia verikokeita. Laboratoriotuloksien valmistuttua Doktor tapasi lekurin uudestaan, mutta mitään akuuttia infektiota ei tutkimuksissa tullut ilmi. Tämä niukkapuheinen lääkäri määräsi Doktorille neljää eri lääkettä, joista Metronidazole ja Albendazole loisten ja matojen karkottamiseen sekä perinteinen tulehduskipulääke särkyyn ja lämpöilyyn. Neljäs lääke, jonka Doktor sai vastaanotolta matkaansa, oli jonkinlainen flunssalääke; näiden Coldmel-nimisten pillereiden funktio ei sankarillemme sen tarkemmin selvinnyt eikä edes Internet tarjonnut hänelle kyseisistä napeista minkäänlaista informaatiota. Lääkkeet pakattiin klinikalla Minigrip-pusseihin, joten pakkausseloste puuttui eikä vaikuttavan aineen nimeä ollut enää jälkikäteen mahdollista selvittää. "Ehkä joku paikallinen tietää, miten tämän kyseisen substanssin tulisi vaikuttaa, mutta eiköhän tuo selviä kokeilemallakin", pähkäili Doktor.

Klinikalta lähdettyään Doktor tuumasi, että tämä lääkärin määräämä lääkekuuri loiseläinten häätämiseksi saattaa olla paikallaan, sillä olihan hän reissun aikana nauttinut useita kertoja mm. seuraavia varoituslistalla olevia elintarvikkeita: punaista kanan- ja naudanlihaa, pesemättömiä/kuorimattomia hedelmiä, salaattia, salaatinkastikkeita, hanavettä, jääpaloja, majoneesia ja muita vastaavia herkkuja. Lisäksi – muutama viikko takaperin – bilhartsiaa pelkäämätön sankarimme nieli litratolkulla vettä Malawijärvellä uidessaan, koska hänen turpansa ei pysynyt kiinni edes sukeltamisen aikana. Paikalliseen tapaan Doktor on reissun aikana myös opetellut syömään sormillaan, joka ei välttämättä kaikissa tilanteissa vaihtelevan hygieniatason takia ole järkevää. Sormilla syöminen on kuitenkin siistiä; lisäksi sillä saa suurta kunnioitusta ja ihailua paikallisilta ihmisiltä. Malawissa voi törmätä tilanteeseen, jossa tuntematon henkilö pyytää syömään kanssaan samalta lautaselta esimerkiksi linja-autossa tai julkisella paikalla; on epäkohteliasta kieltäytyä ja kaiken lisäksi tästä yhteisestä ruokailuhetkestä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne on kokemisen arvoinen asia. Allekirjoittanut ei kuitenkaan suosittele edellä mainittuja asioita kenenkään testattaviksi, sillä terveysuhkat ovat todellisia ja joissakin tapauksissa jopa henkeä uhkaavia. Mainittakoon kuitenkin vielä, että Doktorin terveydentila verikokeiden valossa oli erinomainen ja lääkekuuri loistartunnan varalta aloitettiin varmuuden vuoksi. Jatkossa hän aikoo kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ruokailutottumuksiinsa ja lotrata käsidesiä näppeihinsä entistäkin useammin.

Illan saapuessa tarinamme päähenkilö koki vointinsa jo melko hyväksi eikä kuumekaan kiusannut häntä koko päivän aikana. Hän päätti, että palaa takaisin keskussairaalalle torstai-aamuna, mikäli yö sujuu ongelmitta ja olo aamulla on moitteeton. Perjantaina olisi tiedossa pyhäpäivä, mutta alustavan suunnitelman mukaan ahkerat opiskelijamme aikovat suunnistaa sairaalalle silloinkin. Tämä suunnitelma aiheutti suurta hämmennystä paikallisten opiskelijoiden keskuudessa, sillä heidän oli lähes mahdotonta käsittää, miksi joku menisi vapaaehtoisesti pyhänä töihin.