Viimeinen päivä lastenosastolla

Perjantaina ja sunnuntaina Doktor Järvenpään ja Mr. Rantasen työpäivät kuluivat pitkälti lastenosaston toimenpidehuoneessa. Siellä miehet treenasivat laskimoyhteyden avaamista ja viimeistään sunnuntaina kanyylit alkoivat löytää oikean paikkansa kovan harjoittelun tuloksena. Lisäksi he toteuttivat lapsipotilaiden suonensisäistä lääkehoitoa ja kokemusta karttui myös lääkkeenannosta lihakseen. Sunnuntaina oli miesten viimeinen työpäivä lastenosastolla ja he jakoivat tämän kunniaksi lapsille Suomesta tuomiaan leluja ja mitaleita hyvitykseksi siitä mielipahasta, jonka he aiheuttivat tökkimisillään. Hoitohenkilökunnan käyttöön miehet jättivät lähtiessään muutaman paketillisen vinyylikäsineitä, käsidesejä sekä muita tavanomaisia hoitotarvikkeita. Tämä kolmen viikon jakso lastenosastolla oli erittäin opettavainen ja varmaa on, että tästä ajasta on kummallakin paljon kotona kerrottavaa.

Doktorin flunssa- ja loislääkekuuri alkoi sunnuntai-iltana olla loppusuoralla ja jäljellä oli enää muutama Metronidazole-tabletti maanantai-aamuksi. Edellisessä postauksessa mainittujen Coldmel-nimisten tablettien vaikuttavaksi aineeksi paljastui chlorphenamine-niminen antihistamiini ja tämä tieto saatiin kalasteltua paikallisilta sairaanhoitajilta; kyseinen aine tunnetaan myös nimellä piriton. Lääkekuurien aikana Doktor koki väsymystä, huimausta ja epämääräisiä olotiloja sekä vatsaoireita, mutta työkyky hänellä säilyi kohtalaisen hyvänä näistä pienistä sivuoireista huolimatta. Lauantai-iltana kaverukset kävivät katsastamassa pari Lilongwen yökerhoa, jonka yhteydessä Doktor leikkautti tukkansa perinteiseen tapaan intialaisessa parturissa noin kolmen euron hintaan. Maanantaina sankarimme aikovat huilia pyhäpäivän kunniaksi, jonka yhteydessä he valmistautuvat tiistaina jatkuvaan gerontologisen hoitotyön harjoitteluun. Mikäli asiat rullaavat käsikirjoituksen mukaan, niin he löytävät itsensä silloin Kamuzu Central Hospitalin yleislääketieteelliseltä osastolta.

Lastenosaston toimenpidehuone