Torstaina sankarimme siirtyivät työskentelemään lasten teho-osastolle, jossa potilaat tarvitsivat jatkuvaa seurantaa ja aktiivista hoitoa. Doktor Järvenpää tarkkaili päivän aikana yksikön potilaiden vitaalielintoimintoja, jonka lisäksi hän pääsi muun muassa ventiloimaan lapsipotilaita. Ventiloiminen tarkoittaa sitä, että potilaan keuhkoja ”tuuletetaan” keinotekoisesti siihen tarkoitetulla välineistöllä, kun potilaan kyky hengittää itsenäisesti on alentunut tai kokonaan poissa. Doktor toteutti myös potilaiden lääke- ja nestehoitoa osastolla työskentelevien sairaanhoitajien ohjaamana, jonka lisäksi hän keräsi näytteitä potilaiden kapillaariverestä; käytännössä tämä tarkoittaa verinäytteiden ottamista niistä suonista, jotka yhdistävät valtimot ja laskimot toisiinsa. Perjantaina miekkoset jatkoivat työskentelyä lasten teholla lounastaukoon asti, jonka jälkeen he löivät hanskat naulaan ja suunnistivat kohti vanhan kaupungin linja-autoasemaa. Perille päästyään he hyppäsivät minibussiin, jolla he matkustivat Liwondessa sijaitsevaan kansallispuistoon viikonlopun viettoon.
Matka Liwondeen kesti neljästä viiteen tuntiin ja miehet saapuivat majapaikkaansa Liwonde Safari Camppiin joskus yhdeksän tienoilla, jolloin oli jo aivan pimeää. Perjantai-iltana Doktor ja Mr. Rantanen rentoutuivat pienessä safaribaarissa ja he kuuntelivat virtahepojen möyryämisestä syntyviä ääniä ennen nukkumaanmenoa. Paikan päällä oli puinen dekki Safari Campin laitamilla, josta kaverukset onnistuivat näkemään yhden virtahevon taskulampun valossa kuun paistaessa komeasti taivaalla.
Lauantaina miehet nousivat kuudelta ylös ja nauttivat aamupalan, jonka jälkeen he lähtivät safariauton kyydissä tutustumaan kansallispuiston eläin- ja kasvikuntaan. He näkivät mm. elefantteja, pahkasikoja, antilooppeja ja paviaaneja sekä joitakin hyönteisiä ja kauniita maisemia. Sää oli hieman sateinen ja sumuinen, mutta tästäkin huolimatta Doktor ja Mr. Rantanen tekivät parhaansa saadakseen paljon valokuvia muistoksi ainutlaatuisesta matkasta. Liwonden kansallispuisto on turismin suhteen vielä kohtalaisen koskematon paikka ja reissun aikana ei juuri törmätty muihin seikkailijoihin, joten matkan aikana oli mahdollista nauttia aidosta luonnonrauhasta. Iltapäivän puolella miehet tekivät vielä venematkan joelle, jonka jälkeen he rentoutuivat Safari Campissa rauhallisen jutustelun ja illallisen merkeissä.
Sunnuntaina miehet palasivat takaisin Lilongween neljällä eri bussilla, joista kolme oli minibusseja ja yksi perinteisempi linja-auto. Heidän tarkoituksenaan oli matkustaa yhdellä kulkuneuvolla tämä noin kahdensadan kilometrin mittainen väli, mutta tiedossa oli kaikennäköistä kikkailua kyytien pettäessä kerta toisensa jälkeen. Koko matka kesti säätöinensä ainakin seitsemän, jos ei jopa kahdeksan tuntia. Doktor vilustui ja sai perinteisen flunssan paluumatkalla johtuen todennäköisesti siitä, että autoissa kävi melkoinen viima niiden tykittäessä luukut auki koko ajomatkan ajan; flunssa on tartuntatauti, mutta kylmettyminen edesauttaa tartunnan saamista tilapäisen vastustuskyvyn heikkenemisen myötä. Sunnuntaina uni maistui ajallisesti pitkän automatkan jälkeen ja maanantaina kaverukset palasivat takaisin sorvin ääreen Kamuzu Central Hospitalin lastenosastolle. Kuluvan viikon jälkeen miesten on tarkoitus jatkaa gerontologisen hoitotyön harjoittelua Kamuzun keskussairaalassa, mutta nähtäväksi jää, missä ja miten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti